Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Onko kaksi senttiä yhdestä eurosta iso summa?

Länsi-Savon jutun (LS 5.2.) mukaan kaupungin taloustilannetta tutkiva konsultti selvittää erityisesti niitä palveluita, joita on enemmän kuin yksi tai kaksi. Konsultin käsityksen mukaan muun muassa liikuntatoimessa on aika isot resurssit, kuten myös vapaa-aikapalveluissa.

Helpotan konsultin työtä ja esitän säästettäväksi esimerkiksi seuraavia kohteita: Latujen hoitoon tarkoitetuista moottorikelkoista ja hoitokoneista voidaan poistaa tai myydä yksi kone. Samalla resursseista voidaan vähentää yksi työntekijä, kun ei ole konetta ja kun ei ole konetta, niin voidaan poistaa ainakin yksi tai peräti kaksi latuhöylää.

Kuntalaisille saavat kelvata huonommatkin ladut ja kunnostetaan niitäkin vain "virka-aikana". Näin voidaan palata vielä melkein 1970-luvun alkuun, jolloin kinttupolut hoidettiin halvalla hiihtäen. Jääkenttien jäänhoitokoneista voidaan myydä yksi jollekin pienelle kunnalle, jolla siihen on varaa. Kummasta olisi helpompaa luopua, jäähallista vai Hänskistä?

Nurmikenttien merkitsemiskoneista voidaan poistaa yksi, vaikka se Suomen toiseksi vanhin, jolla voitaisiin vielä hyvin tehdä rajoja 40 vuoden iästään huolimatta, jos siihen saa osia. Kun vähennetään resursseista vielä yksi nurmikenttien hoitoon liittyvistä koneista, voi hyvinkin vähentää taas henkilökuntaa ja annetaan kenttien rehottaa vaikka horsmaa.

Ei tarvitse välittää mitään myöskään valtakunnallisista lasten, nuorten ja aikuisten palloilusarjoista, joiden ansiosta Mikkelikin saa melkoisen runsaasti mainetta ja tunnettuutta. Eikä tarvitse myöskään välittää mitään seurojen tekemästä valtavan arvokkaasta nuorisotyöstä. Liikunta pienilläkin summilla on näkyvää toimintaa. Supistuskohteita löytyy lisää vaikka kuinka paljon. Kuntalaisten terveyden ja hyvinvointiolosuhteiden huonontamisen säästöillä saadaan vähemmän tyytyväisiä ja ehkä sairaampia kansalaisia ja pöydälle vain hiukkasia ja murusia.

Mitä sanovat ne tuhannet omaehtoisesti kuntoaan ja terveyttään hoitavat kuntalaiset, koulut, lapset, nuoret ja jopa kilpaa harrastavat? Tuskin halutaan palata 1970-luvun alkuun, jolloin Mikkelissä oli vain hiili- ja tiilimurskapäällysteinen Urski, Naisvuoren uimahalli, ravirata, muutama hassu surkeakuntoinen kenttä, joiden päälle on jo rakennettu muun muassa lasten päiväkoteja, kerrostaloja ja tietenkin ne kinttupolkureitit. Käytännössä ei muuta, ei edes yhtään valaistua kuntoreittiä. Reittejä on muun muassa muutettu turvallisiksi ja riittävän leveiksi valaistuksineen.

Hyvä, että perataan pienimpiäkin kohteita. On suorastaan käsittämätöntä, että melko kalliita asiantuntijavoimia tuhlataan säästöjen etsimiseen "lillukanvarsista". Liikuntatoimi vie kaupungin menoista vain kaksi prosenttia, eli kaksi senttiä eurosta. Resurssit ovat niukkaakin niukemmat. Kaupungissa on varmasti kohteita, joista löytyvät tarvittavat säästöt.

Raimo Lammetvuori

Mikkeli