Mielipide | Mikkelin taloudelliset katastrofit

Mikkeliä on kohdannut kaksi taloudellista katastrofia: jätevesilaitoksen rakentamiskustannusten massiivinen ylittyminen ja Otavan Opiston valtionosuuksien takaisinperintä. Yhteinen nimittäjä näille on se, että näille taloudellisille kupruille ei löydy vastuutahoja, kun niitä ei ole haettukaan.

Ensin jätevesilaitoksen kupru: Mikkelin kaupunki on tarvinnut joka risaukseen jonkinnäköistä konsulttia, mutta silloin kun olisi ollut todella perusteltua valita organisaation ulkopuolinen asiantuntija, tässä tapauksessa projektipäällikkö, sitä ei tehty. Miksi?

Maallikkokin huomaa, ettei tällaista hanketta pysty kyvykkäinkään viranhaltija vetämään. Surullisen lopputuloksen me lähes tiedämme; tapauksesta puuttuu vain huipennus eli se, että tulevassa oikeudenkäynnissä Mikkeli tuomitaan maksamaan vielä kahdeksan miljoonaa euroa lisää.

Otavan Opiston tapaus on sekä mielenkiintoinen että kummallinen. Kummallinen se on siksi, että miten saadaan leivottua sellainen tulkinnallinen soppa, minkä tuloksena Opetus- ja kulttuuriministeriö vaati alun perin valtinosuuksia takaisin 15,6 miljoonaa euroa. Se on Mikkelin taloudellisessa tilanteessa iso raha. Tosin se on eri vaiheiden jälkeen kutistunut runsaaseen 12 miljoonaan euroon.

Kun Korkein hallinto-oikeus ei antanut hallinto-oikeuden päätöksestä muutoksenhakulupaa ja ministeriön päätös jäi lainvoimaiseksi, kaupunginjohtaja vielä tässä vaiheessa puolusti kaupungin toimintaa tulkintaeroilla ministeriön kanssa.

Katin kontit. Joka vaivautuu lukemaan ministeriön 26-sivuisen päätöksen liitteineen, havaitsee, ettei kysymyksessä voi olla tulkintaero. Esimerkkinä vaikkapa ensimmäinen perintävuosi 2013. Kaupungilla oli vuonna 2008 annettu järjestämislupa, jonka mukaan valtionosuus saatiin 50 lukio-opiskelijasta, kun koulutus toteutettiin sisäoppilaitosmaisesti. Tällä tavalla toteutetun koulutuksen yksikköhinta sinä vuonna oli 6200 euroa ja normaalin lukiokoulutuksen 3600 euroa.

Saa siinä päiväkoteja ravistella, ennen kuin rahat tämänvuotisiin konsulttipalkkioihin löytyvät.

Mitä teki Mikkelin kaupunki? Epämääräisiin, ei-dokumentoituihin ministeriön kanssa käytyihin keskusteluihin vedoten kaupunki haki korotettua valtionosuutta 585 opiskelijasta. Tahti jatkui kiihtyen seuraavat neljä vuotta, kunnes ministeriö huomasi bluffin ja teki takaisinperintäpäätöksen.

Minä olisin 25 vuoden rehtorikokemuksella selvittänyt heti, kun opiskelijamäärä ylitti järjestämisluvan 50 opiskelijaa, voidaanko korotettua valtionosuutta hakea kaikista nettilukion opiskelijoista. Ei ollut otsaa kysyä ja selvittää vaan luotettiin kahvikeskusteluihin.

Kun olisi kysytty, olisi säästetty runsaat 12 miljoonaa euroa eikä tulkinnallisia ongelmia olisi ollut.

Oma lukunsa oli vielä kaupungin muutoksenhakusekoilu. Minulta kysyttiin mitä tehdä, kun ministeriön perintäpäätös tuli. Vastaukseni oli selvä, kun olin lukenut tuon ministeriön päätöksen selvitysosineen ja perusteluineen. Tunnustetaan virheellinen menettely ja haetaan valtiovarainministeriöltä akordia eli velkojen anteeksiantoa siihen osaan perintämäärään, mihin akordia oli mahdollista hakea.

Otavan Opisto on koko ajan toteuttanut kuitenkin nettilukiokoulutuksen korrektilla tavalla, joten jopa 10 miljoonan akordi olisi parhaimmillaan ollut mahdollista. Nyt kun muutoksenhakusekoilu on taustalla akordia hakiessa, pelkään, että tulos on melko vaatimaton, vaikka löytyisi ne kaupunginjohtajan peräämät poliittiset lobbarit.

Mutta jos lobbareita ei löydy, aina löytyy konsultteja eikä palkkiot enää tunnu missään, maksettiinhan vuonna 2021 konsulttipalkkioita 280000 euroa. Saa siinä päiväkoteja ravistella, ennen kuin rahat tämänvuotisiin konsulttipalkkioihin löytyvät.

Raimo Jenu

Opetusneuvos

Mikkeli

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka