Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Kiusaamisesta vanhemmille

Kiusaaminen on viime aikoina ollut usein puheenaiheena. Minullekin aihe on tuttu. Olen seurannut läheltä ystäväperheeni kiusaamistapausta. Perheen tyttö on suljettu pois ystäväporukasta ja syynä tähän on muiden tyttöjen yhteinen “päätös”.

Tapaus on puhutellut minua nimenomaan vanhempana. Ystäväperheeni tapauksessa kiusaajien koteihin on oltu yhteydessä, mutta vanhempien reaktio tilanteeseen on ollut olematon. Olen usein miettinyt, miksi vanhempi vaikenee, lakaisee ongelman maton alle ja ajattelee, että asia on sillä selvä. Millaisen mallin hän antaa lapselleen ongelmien ratkaisemisesta ja hankalien asioiden selvittämisestä? Hän tulee opettaneeksi lapselleen epärehellisen tavan toimia. Ystäväperheeni tapauksessa ongelmana on myös se, että kiusaajien vanhemmat eivät halua tavata kiusaamisen kohteeksi joutunutta tyttöä eivätkä tämän vanhempia. Taustalla on mitä todennäköisimmin pelko kohdata perhe, joka on avoin ja kykenevä kohtaamaan vaikeitakin asioita.

Mukana kiusaamisessa on aina myös sivusta seuraajia, niin tässäkin tapauksessa. Jälleen haluan puhutella vanhempia. Miksi lapsesi ei asetu kiusatun puolelle? Jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapsi puolustamaan heikommassa asemassa olevaa. Sivusta seuraaja pelkää toki usein itse tulevansa kiusatuksi tai jätetyksi porukan ulkopuolelle. Vanhemmat, tästäkin huolimatta kannustakaa lapsianne olemaan rohkeita. Kiusaaminen loppuu, kun sille ei ole yleisöä.

Kiusaaminen jättää aina jäljet. Ei pelkästään kiusatulle vaan myös kiusaajille. Ystäväperheeni tukee tyttöään tavalla, jota olen ihaillen seurannut. Siitäkin huolimatta, että tilanne on erittäin raskas koko perheelle. Olen jopa enemmän huolissani kiusaajista, koska he eivät näytä saavan apua toimintansa lopettamiseksi. Jonain päivänä he uskoakseni ymmärtävät toimineensa väärin ja joutuvat elämään sen tosiasian kanssa, että aiheuttivat tavattoman paljon surua kiusaamalleen tytölle ja tämän perheelle. Toivottavasti he osaavat silloin pyytää anteeksi.

Jokainen kiusaamistapaus on liikaa. Usein puhutaan fyysisestä kiusaamisesta ja väkivallasta. Tyttöjen välinen kiusaaminen on kuitenkin usein henkistä – kateutta, selän takana puhumista, juonittelua, kaunan kantamista, ulkopuolelle jättämistä. Ajattelen, että kiusaajan vanhemmalla on suuri vastuu, kun tieto kiusaamisesta tulee kotiin. Ottaako vanhempi vanhemman roolin ja pyrkii auttamaan tilanteen ratkaisemisessa vai antaako tilanteen jatkua? Tähän jopa Sauli Niinistö otti kantaa syksyllä 2020. Hän totesi, että myös kotien pitäisi kysyä nuorelta, miksi tämä tahtoo pahaa toiselle.

Kuka tahansa voi tulla elämänsä aikana kiusatuksi minkä tahansa syyn vuoksi. On tärkeää muistaa, että kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Mutta oikeaa ja väärää ei voi oppia, ellei sitä jo lapsesta asti kotona opeteta. Vanhemmat, teidän vastuullanne on paljon. Kun kasvatatte lapsenne olemaan rehellisiä ja oikeudenmukaisia ja opetatte heille kyvyn asettua toisen asemaan, maailma on paljon parempi paikka meille kaikille. Haluan uskoa, että ystäväperheenikin tarinalla on onnellinen loppu. Uskon siihen, että ihminen – kiusaajakin – voi muuttua. Ja ennen kaikkea uskon anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen voimaan.

Uskon anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen voimaan.

Rauhaa ja rakkautta

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.