Hausjärveläinen metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Marja Tolonen pohdiskeli otsikkoaihetta 11.4. Maaseudun Tulevaisuudessa. Pohdiskelussaan hän toisti tuttuja teemoja, tuoden julki kummankin menetelmän hyviä ja huonoja puolia. Mitään uutta ratkaisumallia hän ei kuitenkaan esittänyt ja lopputulema jäi epäselväksi.
Ilmeisen suuri yksimielisyys vallitsee siinä, että jatkuvassa kasvatuksessa luontainen taimettuminen on epävarmaa. Kuusikoissa maannousemasienen aiheuttama tyvilaho voi muodostua ongelmaksi. ”Sukurutsaus” voi pitkässä juoksussa aiheuttaa geneettisen perimän köyhtymistä, tautien vastustuskyvyn heikkenemistä ja kasvun hidastumista.
Kaikkia näitä voidaan torjua, kun otetaan käyttöön ”ei metsäasiantuntijoiden” kokemukset. Tämä ryhmä on kasvanut jo sen verran suureksi, että ryhmän kokemuksia ei kannata vähätellä. Eihän kokemuksien kerääminen ole vaikeaa.
Samanmielisten joukko näyttää olevan kasvava.
Tehdään vain toisin kuin suositukset sanelevat ja jäädään odottamaan mitä tapahtuu. Tämä pätee niin jatkuvankasvatuksen kuin aukkohakkuidenkin kohdalla. Ehdottoman varma ja kustannuksiltaan vähäinen on taimien istutus poramenetelmällä. Sitä vaan ei ole ainoakaan metsänhoitoyhdistys viiden vuoden aikana suostunut edes kokeilemaan.
Muun muassa jatkuvassa kasvatuksessa oikea taimi voidaan istuttaa juuri siihen paikkaan, missä sillä on parhaat mahdollisuudet kehittyä tukkipuuksi asti. Esimerkiksi mäntyjä voidaan istuttaa ajourien reunuspuiksi, siinä ne saavat paremmin valoa. Kuusentaimia usein syntyy luontaisesti riittävästi. Ajourien reunaan niitä ei kannata jättää, sillä kuusen juurivauriot ovat varmin tie maannouseman iskuille.
”Sukurutsaus” voidaan välttää, koska ”Suomen puunjalostustoiminta, joka on parasta koko maailmassa,” antaa siihen mahdollisuuden (Tolosen väittämä). Monen puulajin sekametsää on jo kauan pidetty parhaana tulevaisuuden metsänä, sitä vaan ei synny ilman ihmisen avustusta ja ohjausta.
Luontopaneeli oli aivan aiheellisesti kiinnittänyt huomionsa myös istutustaimikoiden heikkoon tasoon. Vain yksi kolmannes kesti kriittisen tarkastelun. Nyt tiedämme, että runsas taimikuolleisuus 2–3 vuoden aikana istutuksen jälkeen on epänormaalia. Tapio-palvelu suosittelee vielä tänäkin vuonna maanmuokkausta. Kun sitä ei tehdä maalajista ja sääoloista riippumatta taimet pysyvät hengissä.
Olemme sen ajan kynnyksellä, kun metsänhoitoyhdistykset kautta koko Suomen laittavat jälleen viidentoista tonnin telakoneet aukoille töihin. Urakalla hävittämään populaatioita, joilla ei ole mitään mahdollisuutta paeta, mutta kariketta prosessoimalla ovat pitäneet metsiemme kasvua yllä. Yliopistojen metsämaatutkijoiden mielestä tällaista ei saisi tapahtua, vaan eliöitä päinvastoin tulisi suojella. Kaiken käsittämättömyyden keskellä lohtua antaa se, että elämässäni jotakin olen tehnyt oikein, koska samanmielisten joukko näyttää olevan kasvava.
Seppo Rantakallio
Kirjoittaja on metsänomistaja Orivedeltä.