Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Mitä ihmettä Mikkeli?

Olen viime aikoina liian useaan otteeseen joutunut lukemaan otsikoita milloin uimahallien ja milloin uimarantojen sulkemisesta tai vastaavasta uhasta. Vasta vähän aikaa sitten kaupunki päätti sulkea ennen kesää skeittiparkin Urpolasta, vaikka alun perin oltiin luvattu sen pysyvän auki kesänkin yli. Taas meiltä nuorilta vietiin yksi ajanvietto- sekä harrastuspaikka, ja vain kauhulla odotamme milloin seuraava säästötoimi vie muutakin. Tuntuu ihan uskomattomalta.

Kaupunki kovasti painottaa sitä, että haluaa panostaa lapsiperheiden sekä nuorten viihtyvyyteen kaupungissamme. Myönnettävä on kuitenkin, että tätä mainostetaan vain hohdokkaana lupauksena, eikä asialle oikeasti tehdä mitään. Olen asunut Mikkelissä lähes koko ikäni, viettänyt aikaa nuorisotiloissa ennen niiden sulkemista, kesällä puolestaan koko mikkeliläisen elämäni ajan tärkeimmät paikat ovat olleet Kaihu sekä Pitkäjärvi, nykyään myös Pankalammen uimaranta. Ystävien kanssa on ollut mukava viettää aikaa paikassa, jossa pystyimme toteuttamaan itseämme tai viettämään aikaa haluamallamme tavalla. Tunnen olevani petetty, kun kaupunki ja sen päättäjät joihin minun tulisi luottaa, eivät tee viihtyvyydelleni tai muiden ikätoverieni vuoksi mitään. He ainoastaan pienentävät ja deletoivat keinoja, joilla viettää vapaa-aikaa turvallisessa ympäristössä ilman päihteitä, joiden käyttö muutenkin on huomattavasti lisääntynyt etenkin murrosikään tulevien nuorten keskuudessa – tällekään kaupunki ei tee mitään.

Nuorissa on tulevaisuus, muistakaa se.

Kaiken tämän jo olemassaolevan negatiivisuuden lisäksi olen myös lähes koko mikkelinaikaisen elämäni kokenut koulukiusaamista, jolle ei myöskään tehty mitään. Koulut ja kaupunki prässäilevät KiVa-koulu ohjelmalla, joka ei sisällä muuta kuin välituntivalvojien värikkäät liivit. Fyysinenkään väkivalta ei ollut tarpeeksi; sain kepistä toiselta oppilaalta kiusaamistarkoituksessa ja tälle annettiin vain jälki-istuntoa.

Kaikella tällä haluan sanoa sitä, että minua pelottaa. Pelkään nuorempien sisarusteni tulevaisuuden puolesta kaupungissa, joka ei huolehdi heidän hyvinvoinnistaan vaan pitää huolen ainoastaan omasta viihtyvyydestään ja nautinnostaan. Pelkään heidän joutuvan kiusatuksi tai vääriin porukoihin, koska heiltä ei kitketä alaikäisille päihteitä välittäviä henkilöitä tai säilytetä kohteita, joissa heidän olisi turvallista viettää niin hyvin tärkeää vapaa-aikaansa, etenkin nyt koronapandemian aikana. Ikään kuin etäopetus ja eristys eivät olisi tuoneet jo tarpeeksi kärsimystä.

Pyydän ja jopa suorastaan anelen, että joku tässä kaupungissa, erityisesti johtoportaassa, päättäisi alkaa ottaa huomioon myös kuntalaisten mielipiteet sekä toiveet erinäisiin ratkaisuihin tai muutoksiin liittyen, erityisesti meidän nuorten kohdalla. Eihän koko kuntaa olisi olemassakaan ilman sen asukkaita, eikä kaupunkiin voida vetää lapsiperheitä, jos houkuttimet tuhotaan hiihtolatujen tieltä. Nuorissa on tulevaisuus, muistakaa se.

Elisa Nykänen

Kirjoittaja on mikkeliläinen abiturientti.