Päätoimittajalta Otavan opiston sotku muistuttaa siitä, että byrokratiaan pitää suhtautua kuolemanvakavasti

Asia on loppuun käsitelty. Mikkeli joutuu palauttamaan 13 miljoonaa euroa Otavan opiston nettilukiosta saatuja valtionapuja vuosilta 2013–2017.

Viimeinen oljenkorsi katkesi, kun opetus- ja kulttuuriministeriö 5. huhtikuuta päätti, ettei summasta anneta enää euroakaan anteeksi. Asia oli jo kiertänyt kaikki oikeusasteet. Viimeisenä keinona kaupunki anoi armoa.

Sitä ei ministeriöstä ei löytynyt. OKM hylkäsi akordin suoralta kädeltä. Päätöksen ainoa varsinainen perustelu oli, että asia on oikeudessa ratkaistu.

Jos lakia tutkitaan, asia on selvä: homma ei mennyt pykälien mukaan ja takaisinperintä on aiheellinen.

Entä onko takaisinperintä kohtuullinen ja oikeudenmukainen? Mikkelistä katsottuna 13 miljoonan euron lasku tuntuu erikoiselta kiitokselta, kun opisto on 25 vuoden ajan kehittänyt sähköisiä oppimisympäristöjä ja kouluttanut tuhansia sellaisia ylioppilaita, jotka muuten ehkä olisivat jäänet koulutusta vaille.

Oikeudellisessa mielessä ongelma oli, että Otavan opiston lupa lukiokoulutuksen järjestämiseen rajoittui 50 oppilaaseen ja vain sisäoppilaitoksessa. Vuosien ajan lukiokoulutuksessa kuitenkin oli kerralla satoja oppilaita ja kaupunki sai heidän opettamisestaan valtiolta rahaa.

Oikeudessa avoimeksi jäi kysymys, miten tällainen "väärinkäytös" oli mahdollinen. Kiinnostavaa olisi tietää, mikä rooli ministeriöllä tässä oli. OKM:n sisällä asian selvittämiseen ei näytä isoja haluja olleen; kaikkineen sotku on haluttu pitää pois julkisuudesta mahdollisimman pitkälle.

Nettilukio aloitti 1997 ja kiistanalainen järjestämislupa ehti olla voimassa vuodesta 2008. Kaupungin mukaan toiminta on koko ajan ollut ministeriön ja Opetushallituksen tiedossa ja hommat hoidettu ohjeiden mukaan. Vanhoista asioista ja suullisesti sovituista käytännöistä ei kuitenkaan löytynyt todisteita.

Ulkopuolisenakin on helppo ihmetellä esimerkiksi vuoden 2008 järjestämislupaa. Miksi se aikanaan sorvattiin tuollaiseksi, kun nettilukio varmasti oli kaikkien tiedossa? Ja aika pitkään laittomuuden tila sai jatkua, sillä asiaa alettiin ongelmoida tiettävästi vasta 2016.

Kaikkein kuvaavinta "väärinkäytöksen" luonteelle taitaa olla se, että tälläkin hetkellä nettilukio pyörii entisellään ja valtio sitä taas rahoittaa. Tarina opetus on ainakin se, että byrokratiaan pitää suhtautua kuolemanvakavasti.

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka