Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Sukututkimus vie mennessään

Menin 1990-luvulla kansalaisopiston sukututkimuskurssille Tampereella. Sen seurauksena aloin selata kirjastolla mikrofilmeille kuvattuja Pieksämäen kirkonkirjoja. Onnistuin löytämään sukupuuhun samoja nimiä ja syntymäaikoja sekä vihkimisiä, kuin "oikea sukututkijakin" on löytänyt Ylösten suvusta.

Se oli sellaista tietojen kirjoittamista paperille touhua siihen aikaan ennen kännyköitä tai tietokonetta, mutta se oli todella mielenkiintoista ja helppoakin, koska Pieksämäen seurakunta kattoi 1800-luvulle asti oman sukuni asuinsijat ja tiedot löytyivät samalta mikrofilmirullalta.

Nykyään kirkonkirjat on digitoitu ja niitä voi tutkia kotoa käsin omalla tietokoneella, vanhimmat kirkonkirjat ovat 1600-luvulta. Harrastus vie helposti mennessään. 2010-luvun puolivälissä ilmaantunivat sukupuupalvelut ja dna-kartoitukset ja ne ovat lisänneet sukutukimuksen tekijöitä. Käytän ilmaista Family Search -palvelua, mutta minua ei dna-tutkimus kiinnosta. Julkiset asiakirjat ovat kenen tahansa tutkittavissa, siihen ei tarvita lupaa, mutta kun käsitellään elossa olevien henkilöiden tietoja, siinä on otettava tietosuojalainsäädäntö huomioon.

Kirkonkirjojen tutkimisen tekee haasteelliseksi se, että ne on kirjoitettu käsin ja ruotsinkielellä. Onneksi koulussa opetetaan ruotsia! Sitä ei koskaan tiedä, mitä koulun tietoja elämässään tarvitsee.

Sukututkimusta tehdään, kun halutaan kuulua johonkin, olla osa suvun jatkuvuutta ja selvittää suvun tarinaa. Suvun tarinat elävät meissä. Kannattaa aloittaa kotoa etsimällä vanhoja asiakirjoja, valokuvia ja kirjeitä henkilöistä, esimerkiksi virkatodistuksia, perukirjoja ja perheraamattuja, joissa esiintyy tietoja perheenjäsenistä ja heidän henkilötietojaan.

Pitää myös kysellä suvun vanhimmilta jäseniltä – muistitieto häviää ihmisten mukana, ellei sitä ole tallennettu. Itse olen harmitellut, että olisi pitänyt enemmän kysellä mummolta ja vaarilta. He olisivat voineet kertoa mielenkiintoisia juttuja menneiltä ajoilta. Minulla on tallessa mummon ja vaarin sodan ajan kirjeenvaihto ja se sai tänä vuonna ihan erityisen merkityksen, kun uutisista voi seurata arvaamattoman itänaapurin sotaa Ukrainassa.

Mummo oli talvisodan aikaan Suonenjoella ilmavalvonnassa. Vaari kertoi käyneensä ulkomailla, kun hän teki "patikkareissun" JR 9:n mukana Karjalaan Äänisen rannalle ja Syvärille.

Vaarin isä, Kustaa kävi myös ulkomailla, kun hän lähti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen levottomina aikoina Amerikkaan unelmiensa perässä kahden veljensä kanssa. Kustaan unelmat ei ilmeisesti toteutuneet, koska hän palasi Suomeen tuoden Pohjanmaalta kotoisin olleen nuorikkonsa tullessaan. Veljet jäi Amerikkaan ja heidän jälkeläisiinsä on saatu taas yhteyttä vuosikymmenien tauon jälkeen. Sekin yhteys luotiin Internetistä löytyneiden tietojen avulla.

Tänä kesänä pidetään varmasti lukuisia sukujuhlia, kun ne on parina edellisenä vuonna jääneet pitämättä pandemian takia. Olen menossa Ylösten sukujuhlille Mikkeliin kesäkuussa. Nyt juhlille tuovat erityisen mielenkiinnon USA:sta tulevat suvun jäsenet. Tulijat ovat kolmesta sukuhaarasta, jotka ovat lähtöisin Mikkelin ja Kangasniemen seuduilta, joten monet perheet tapaavat "Ameriikan serkkujaan" Mikkelissä.

Sukututkija Jarmo Ahlstrandin mukaan Ylösten esi-isänä voi pitää Jussi Ylöstä, joka oli syntynyt Kangasniemellä noin 1470. Sukua esiintyy paljon myös Pieksämäen ja Hankasalmen suunnalla, ja nykyään suku on levittäytynyt koko eteläiseen Suomeen.

Raija Ylönen

Kirjoittaja on sukututkimuksen harrastaja Suonenjoelta.