Päätoimittajalta Aluepolitiikan paluuta odotellessa – Sanassa erityistalousalue on hassu klangi

Sanassa erityistalousalue on hassu klangi. Mieleen tulee tv-sarja Raid. Reilut 20 vuotta sitten kuvatussa sarjassa Espoosta oli tehty erityistalousalue. Poliisi oli yksityistetty. Järjestelmä pyöri kansainvälisen jättiyhtiön komennossa.

Kun keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko vaati Itä- ja Pohjois-Suomeen erityistalousalueita, hän ei tainnut ajatella ihan tällaista. Enemmän kyse oli perinteisen keskustalaisen aluepolitiikan päivittämisestä 2000-luvulle. Puoluekokouksen avauspuheessaan Saarikko vihjaili veroeduista, tuista, huojennuksista ja kannusteista. Näillä hän haluaisi vahvistaa alueen yritysten edellytyksiä investoida ja työllistää.

Työvoimapulasta ja väestökadosta kärsivälle alueelle helpotukset ulkomaisen työvoiman saatavuuteen olisivat myös oleellisia.

Saarikon avaus ei ole ensimmäinen lajissaan. Tuoreessa muistissa on Savonlinnan kaupunginjohtajan Janne Laineen (kesk.) avaus 2020 Pietarin seminaarissa. Hän ehdotti vastaavaa aluetta Kaakkois-Suomesta itärajan yli Leningradin oblastiin ja Pietariin.

Tämän rajattoman ystävyyshankkeen yksityiskohdat jäivät lopulta hämäriksi. Silkalta Raidilta se silti kuulosti. Taisi olla kaikkien onni, että laajempi keskustelu asiasta hiljeni ennen kuin ehti syntyäkään.

Tuskin Saarikonkaan avaus mihinkään johtaa. Kyse on sen mittaluokan asiasta, joka pitää sopia hallitusohjelmassa ja jolle täytyy löytää laaja tuki. Kokoomuksen ja vasemmistoliiton joukoista ajatus tyrmättiin saman tien. Niinpä.

Erityistalousalueista on helppo osoittaa periaatteellisia ja käytännöllisiä ongelmia perustuslaista lähtien. En siis väitä, että Saarikko ampui ihan oikeaan maaliin. Siitä kuitenkin pisteet, että tykin kaliiperi oli riittävän järeä.

Olisiko jo aika yrittää Suomen aluekehitykseen jotain kunnollista, näkyvää käännettä? Tällä hetkellähän Suomessa ei mitään aluepolitiikkaa harjoiteta. Se on korvattu byrokraattisilla, brysselinmakuisilla EU-ohjelmilla.

Itä- ja Pohjois-Suomen on annettu vuosikymmenet näivettyä. Nyt kun Suomen suhteet Venäjään on sodan vuoksi käytännössä pistetty poikki, laskun tästäkin näyttää maksavan lähinnä itäinen Suomi.

Kyse on esimerkiksi matkailun hyytymisestä, Saimaan kanavan hiljenemisestä, raaka-ainevirtojen tyrehtymisestä ja sijoittajien peljästymisestä. Kyse on pysyvästä muutoksesta.

Aluepolitiikka on monen mielestä ruma sana. Ehkä se olisi helpompi hyväksyä, jos sitä ajattelisi turvallisuuspolitiikkana tai huoltovarmuutena.

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka