Saunoissa on eroja. Turkkilaiseksi kutsutaan höyrysaunaa, jossa ei ole kiuasta. Lämpötila pysyy varsin matalana, mutta höyryä piisaa ja ilmassa on muutenkin spektaakkelin tuntua.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan yllätti suomalaiset. Täällä me nyt odottelemme kosteassa ilmassa, mitenkä hän suvaitsee meidän Nato-jäsenyytemme suhteen toimia. Natoon mennään vain jäsenmaiden yksimielisellä päätöksellä. Yksikin presidentti voi matkaa viivyttää.
Teoriassa Turkki on demokraattinen valtio, jossa uskonto ja valtio on erotettu. Erdoğanin kaudella todellisuus on muuttunut toiseksi: oppositiota vainotaan, sananvapaus on hylätty ja islamistisuus vahvistuu. Puheet Natosta demokraattisten, liberaalien länsimaiden liittona ovat Turkin osalta tyhjiä.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai vielä keväällä Erdoğanilta vakuutuksia, että Turkki tukee Suomen jäsenyyttä. Käytäntö osoitti, mikä arvo autoritaarisen johtajan lupauksella on.
Suomen – ja Ruotsinkaan – jäsenyys ei mahda Turkin kannalta olla kovin kiinnostava asia. Isommassa pelissä kyse taitaa olla laajemmasta operaatiosta, jolla maa halua Naton sisällä huomiota ja arvostusta sekä lievennyksiä sille asetettuihin asevientirajoituksiin.
Turkki vaatii Suomelta ja Ruotsilta myös toimia kurdijärjestöjä vastaa. Turkki kutsuu niitä terroristeiksi. Turkilla on terrorismille omat määritelmänsä. Maassa pidetään ensi vuonna presidentinvaalit ja parlamenttivaalit. Ärhäkkä esiintyminen Nato-asiassa liittynee myös siihen, että valtapuolueen profiilia halutaan nostaa kansallismielisten joukossa.
Tällä hetkellä arviot siitä, milloin asiassa päästään eteenpäin, ovat pessimistisiä. Tiistaina Turkin AKP-puolueen edustaja puhui jopa vuoden viivytyksestä.
Suomelle ja Ruotsille tilanne on tietysti kiusallinen. Nyt jämähdettiin juuri sellaiseen välitilaan, joka etukäteen haluttiin kutistaa mahdollisimman lyhyeksi.
Suomen kannalta on keskeistä pitää pää edelleenkin kylmänä. Meillä on vahva puolustus ja paljon ystäviä. Pärjäämme kyllä tarvittaessa Naton ulkopuolellakin.
Turkin toimista ei kannata provosoitua, mutta toisaalta mihinkään arvojemme vastaisiin myönnytyksiinkään ei pidä lähteä. Suomen ja Ruotsin on syytä pitää tässäkin yhtä.
Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.