Mielipide | Hoitajapulaan olisi voitu varautua

Sijaispula koettelee sote-sektoria tänä kesänä vakavasti. Työ- ja elinkeinoministeriön huhtikuussa julkaisemassa ammattibarometrissa todetaan, että lähihoitajien ja sairaanhoitajien pula on suurta ja työvoimaa alalle kaivataan laajasti koko maassa. Vuoden 2021 loppupuolella lähihoitajien avoimia työpaikkoja on ollut työnvälityksessä keskimäärin 8 000 kuukaudessa.

Lännen Media teki kyselyn hyvinvointialueiden johtajille. Kaikki kyselyyn vastanneet johtajat sanoivat, että heidän alueellaan on pulaa hoitajista (TS 12.6.). Kyselystä ei käy ilmi, kuinka hyvinvointialueiden johtajat ratkaisevat hoitajapulan.

SuPer on yhdessä Tehyn kanssa esittänyt ratkaisuja, joilla hoitoalan vetovoimaa saadaan parannettua ja palvelut turvattua jatkossa. Palkkauksen parantaminen on keinoista vaikuttavin. Ostovoimaa turvaavien palkankorotusten lisäksi pitkäaikainen palkkaohjelma tuo luottamusta siihen, että alan epäkohtia ollaan aidosti ratkaisemassa. Kaikilla aloilla työvoimapula ei ole yhtä syvä kuin hoitoalalla eivätkä seuraukset työvoimapulasta ole niin dramaattiset.

Hoitoalan veto- ja pitovoima ovat kärsineet useita vuosia ja tilanteelle olisi ollut mahdollisuus tehdä jotakin – ajoissa. Suomessa luotetaan virheellisesti siihen, että sote-palveluihin ja varhaiskasvatukseen löytyy aina lopulta riittävästi työntekijöitä, palkasta ja työoloista huolimatta – vaikka alalle kouluttamatonta työvoimaa. Ajatellaan helposti, että kuka tahansa voi hoitaa esimerkiksi vanhuksia, vammaisia ja mielenterveys- ja päihdeasiakkaita. Mitä se kertoo kansalaisten ja työntekijöiden arvostuksesta? Sote-alalle ohjataan myös puoliväkisin työnhakijoita, jotka eivät halua alalle tai ovat sille soveltumattomia. Tämän ajatusvääristymän täytyy sisältää uskomus, ettei koulutuksella tai alalle soveltuvuudella ole väliä. Lopulta ollaan siis valmiita toimimaan lainvastaisesti eli unohtamaan asiakas- ja potilasturvallisuus sekä työturvallisuus ja hyvä hoito.

SuPer on pitkään varoittanut työntekijöiden kokemasta luottamuspulasta, joka on syntynyt monien säästötoimien johdosta. Työntekijöiltä vaadittiin kilpailukykysopimuksen (kiky) mukaisia säästöjä vedoten vaikeaan taantumaan. Rahat talouskasvuun haluttiin ottaa pienituloisten lomarahoista, ja silloinkin esimerkiksi työvoimavaltainen hoitoala oli avainasemassa pelastamassa Suomea. Oliko se oikeudenmukaista ja oliko se todella välttämätön ratkaisu? Korona-aika on vaatinut hoitajilta poikkeuksellista venymistä ja jälleen hoitajat ovat olleet puheissa sankareita, sillä heidän ammattitaitonsa on ollut keskeistä pandemiasta selviytymisessä. Koronakorvauksia ei tosin ole haluttu maksaa tästä arvokkaasta ja välttämättömästä työstä. Hoitajat eivät unohda näitä asioita ja vastavuoroista joustamista odotetaan oikeutetusti.

Silja Paavola

Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka