Mielipide | Maksukorotuksia harkitusti

Olen huolissani. Maailma ympärillämme on jotain aivan muuta kuin vaikkapa vuonna 2019. Luulimme kait, aivan perustellusti, että koronan jälkeen voimme palata "normaaliin elämään", mitä se sitten tarkoittikaan. Mutta mitä vielä. Suuren naapurimaamme pieni mies päätti ryhtyä laajentamaan maansa elintilaa ja oletti alkupaloina haukkaavansa naapurinsa Ukrainan.

Seurauksena koko läntinen maailma, joka ei vielä koronan aiheuttamasta talouden sekasorrosta, ulospääsykeinoja etsiessään ollut alkua pidempään ehtinyt, joutui uuteen talousmyllerrykseen, joka on johtanut nyt elettävään lähes hallitsemattomaan energianhintojen kohoamiseen ja kymmeniin vuosiin pahimpaan inflaatioon.

Tuosta ei sen enempää, vaan siirryn kotimaahan ja Mikkeliin.

Kaupunkimme, niinkuin tiedämme, pyristelee velkataakkansa alla, tuijottaen silmät verestäen vuoden 2023 lopun tilannetta. Kuntamme viranhaltijoiden, sekä poliittisten päättäjien epäkiitollisena tehtävänä jälleen kerran, kaluta jo lähes lihatonta luuta säästöjen löytämiseksi. Olen jo itsekin hieman ollut mukana kuulemassa madonlukuja ensi vuoden budjetista, josta sitten esitys annetaan alkusyksyllä.

Budjettiin liittyvää en tässä voi enempää kommentoida, vaan ryhdyn tarkastelemaan tulevaisuuden synkeitä näkymiä eläkeläisten ja muiden pienituloisten näkökulmasta.

Aiemmin jo sivusin Mikkelin taloustilannetta. Siihen liittyen säästöt ja erilaisten kuntapalvelujen käyttöön perittävien maksujen taso on korotuspaineiden alla. Sinänsä puhtaasti varojen keräämisen kannalta perusteltua. Kuitenkin, ottaen huomioon nopeasti laukkaavan inflaation, jota energianhintojen kipuaminen ruokkii, jota nopea elintarvikkeiden lyhyessä ajassa tapahtunut hintatason nousu säestää, ollaan, varsinkin alempien tuloluokkien osalta, tilanteessa missä ostovoima on jo laskenut jyrkästi.

Hallituksen tekemät ratkaisut indeksikorotuksista perustoimeentuloon ja kansaneläkkeiden perusosaan ovat tietysti oikeansuuntaisia toimenpiteitä, mutta sillä hetkellä kun ne tileillä näkyvät, niiden reaalinen ostovoiman taso on jo liuennut. Sama koskee työeläkkeitä. Eduskunnan kyselytunnnilla 2.6. hallituspuolueen kansanedustaja Kimmo Kiljunen esitti Annika Saarikolle perustellun ja asiallisen kysymyksen koskien työeläkkeiden ylimääräistä indeksikorotusta. Oli masentavaa kuulla valtionvarainministeriltä ylimielinen ja kysyjää väheksyvä vastaus, johon sisältyi jälleen kerran viittaus tulevien sukupolvien eläketurvasta!

Toisaalta. Miten suhtautuvat lukuisat eläkeläisjärjestöt jäsenistönsä toimeentulon heikkenemiseen.

Ei oikeastaan mitenkään! Pääasiana kun on erilaisten huvitusten järjestäminen. Kaipaisin yhteistä kannanottoa ja painostuksen lisäämistä päättäjien suuntaan.

Vaikka kaupunkitaloutta suunniteltaessa huomioon ei kuulu ottaa palkkojen, eläkkeiden ja muiden avustusluonteisten tukien ostovoiman kehitystä, niin ehkäpä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa tulisi näin menetellä. Varsinkin erilaisten maksujen korotuksia tulisi harkita pitäen mielessä ennakoimaton elinkustannusten nousu. Voi nimittäin käydä niin, että maksujen korottamisen seurauksena ei saavuteta niille asetettuja budjetillisia tavoitteita. Paluuta lähivuosina aikaan ennen vuotta 2020 tuskin, jos koskaan saavutettane!

Veikko Elo

Kirjoittaja on Oikeutta Eläkeläisille ry:n hallituksen jäsen sekä Mikkelin kaupungin hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnan perussuomalainen jäsen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka