Seuraava tarina on täyttä totta. Äitini kuoli vuonna 2007. Häneltä jäänyt puhelinosake siirtyi minulle ja veljelleni. Tai niin luulimme.
Ilmoitin MPY:lle oman tilinumeroni, johon koron piti tulla vuosittain. Myös oma osakkeeni oli saman tilinumeron alla. Kaikki sujui hyvin viime vuoteen asti, eli 13 vuotta. Sitten tulikin vain oman osakkeeni korko. Tietenkin olin olettanut, että kaikki on kunnossa, kun rahat tulivat säännöllisesti, 7-15 euroa vuosittain.
Rupesin viime syksynä kyselemään, mikä mättää kun tilille tuli enää vain yksi korko. Yllätyin suuresti, kun ilmoittivat, että ovat poistaneet yksipuolisesti koko osakkeen tai osuuden. Tyly vastaus oli, että heillä ei ole resursseja ilmoittaa, että nimenvaihdos on jäänyt tekemättä. 13 vuoden kuluttua.
Käräjille on turha lähteä.
Silloin ei kyselty, kun vaihdoin äitini tilinumeron omaani. Tietenkin olen silloin maininnut, että äitini on kuollut. Kuluttajavirasto ei voinut puuttua asiaan, koska kyse ei ole konkreettisesta tuotteesta. Käskivät pyytää kaikki lakipykälät, mihin irtisanominen perustuu ja tekemään valitus firman hallitukselle. Niin tein ja pykäliä tuli.
Se, että MPY oli itse tehnyt mokan, ei riittänyt syyksi palauttaa osuus. Osuutta olisi voinut käyttää vain vuoden, sen jälkeen tehdä nimenmuutos. Eipä tullut silloin 13 vuotta sitten mieleen, että asia ei hoitunutkaan pelkällä tilinumeron muutoksella ja minun nimelläni. Mutta eipä minuakaan sieltä käsin asiassa valaistu.
Osuusmaksun palautusta voi hakea, mutta siihen tarvitaan kopio perukirjasta... Osuus on kyllä arvokkaampi kuin summa mitä siitä maksetaan. Käräjille on turha lähteä, siellä jaetaan päätöksiä, ei oikeutta. Ja kukahan mahtaisi voittaa?
Merja Kääriäinen
Kirjoittaja on mikkeliläinen.