Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Otetaanko päihteidenkäyttäjä tosissaan?

Virtuaaliapuri Essi Essotelta ei osannut auttaa, kun yritin etsiä ihmistä, jolle voisin esittää huoleni läheisen ihmisen mielenterveydestä ja päihteidenkäytöstä, varsinkin niiden yhteisvaikutuksesta, kun mielenterveyden kohdalla kriisiytyminen on aikaa sitten ohitettu ja rippeitä yritetään korjata päihteillä, alkoholilla ja muilla laillisen kaupan ulkopuolella olevilla lääkkeillä.

Tilanne eskaloitui taas eilen ja läheinen halusi päästä hoitoon keinolla millä hyvänsä. Tänään hän ilmaantui täysin voipuneena ja naama ruvella tuttavalleen ja kertoi yön menneen toisen tuttavan mökillä, josta olotilaa korjaavia aineita oli myös saatavilla ja niitähän hän oli ottanut enemmän kuin tarpeeksi. Hän oli matkatessaan kaatuillut, kun jalat eivät kantaneet ja puhe oli ollut hyvin epäselvää.

Tuttava soitti ensihoidon arvioimaan tilannetta ja he päätyivät arviossaan siihen, että hän lähtee kelataksilla tai muulla kyydillä, kun jalatkin alkoivat toimia, Mikkelin keskussairaalan päivystykseen paikattavaksi ja jatkohoitoarvioon. Lupauduin viemään hänet päivystykseen.

En pystynyt jäämään hänen kanssaan odottamaan lääkärille pääsyä ja pyysin vastaanottovirkailijaa pyytämään psykiatrista hoitajaa selvittämään tilannetta, ettei läheiseni lähde lätkimään sieltä ennen lääkärin arviota. Näinkin olisi voinut käydä ottaen huomioon hänen sekava olotilansa.

Psykiatrista hoitajaa ei tullut, mutta hän jaksoi odottaa neljä tuntia pääsyä lääkärin juttusille ja toivossa päästä katkolle.

Lääkäri oli tullut tulokseen, että avokatkaisulla mennään eteenpäin ja ohjeistanut mennä maanantaina paikkakuntamme avokatkaisuun – mitä se nyt tarkoittaneekaan. Nyt siis eletään perjantaita ja sitä avokatkaisuhoitoa pitää odottaa maanantaihin. Voitte kuvitella, mitä se merkitsee hoitoa odottavalle ja mikä pelko meillä omaisilla on! Läheiseni haistatti pitkät lääkärille – niin minäkin olisin tehnyt – ja tuli kelataksilla kotikonnuille ja minä maksoin kyydin.

Odottelen nyt mielenkiinnolla, mitä tästä kehittyy, koska yleensä historia toistaa itseään. Hoitoa saadakseen pitää niin päihde- kuin mielenterveysasiakkaankin ilmeisesti osoittaa vaarallisuutensa itseään tai muita kohtaan, jotta nopea apu tavoittaa. Sekään ei aina riitä. Edellisen episodin aikana psykiatri minulle totesi, ettei itsemurhaa ole kriminalisoitu.

Ymmärrän kyllä, että terveydenhuollossamme resurssit ovat hyvinkin rajalliset, mutta koska yhteiskuntamme alkaa ottaa tosissaan päihde- ja mielenterveysasiakkaamme. Siitä on puhuttu paljon varsinkin nyt korona-aikana, kun ihmiset eristäytyvät koteihinsa ja etätöihin, mutta puhumalla kaikkia asioita ei aina pystytä parantamaan, vaikka niin sanotaankin. Tarvitaan tekoja!

Anonyymin alkoholistin mutsi

Julkaisemme oheisen kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.