Toimittajalta Monenlaisia johtajia maa päällään kantaa

On sanonta, jonka mukaan "Kun Kekkosen Suomeen syntyy ja kun humalassa kuolee, ei tiedä pahassa maailmassa edes käyneensä".

Jälkimmäistä edellytystä ei varsinaisesti voi suositella. Urkistakin on sisäpoliittisesti monenlaista ilmaa, mutta aikakauden kasvattina sanoisin, että alkuosa pitää paikkansa. Tarkoitan etenkin valtiojärjestelmäonnea, mistä monessa maassa on jääty vaille. Etupäässä mieleen nousee Venäjä.

Jos tekee pienen historiakatsauksen oman elämän aikalaisista, tulos on hämmentävä. Maapallo on ollut täynnä tyranneja samaan aikaan, kun itse täällä lintukodossa kantoi huolta lähinnä kengännauhojen solmimisen taidosta tai finnistä nenän päässä tai vähän myöhemmin asuntolainan korosta.

Esimerkiksi tämä maailmankaikkeuden pahin murhamies eli Mao. Hän haisi pahalle – koska ei juuri peseytynyt – vielä kauan 1970-luvulla, kunnes siirtyi palsamoinnin piiriin. Ei siis voi toivottaa edes raskaita multia. Saddam puolestaan kaivettiin esiin perunakellaristaan vasta 2003. Hänet vietiin lopulta hirttolavalle, mutta monet muut sortajat välttivät rangaistuksen. Muun muassa kambodzalaisten joukkomurhaaja Pol Pot koki luonnollisen kuoleman.

Jopa Euroopassa, käytännössä aivan äskettäin, huseerasi vallastaan humaltuneita johtajia, joita kansan paras ei juuri kiinnostanut. Ceausescun Romania, Titon Jugoslavia ja DDR eivät olleet maallisia paratiiseja. Itse tuolloin taisin pohtia sitä, miten pitkään Romaniasta riittää Hagin tasoisia jalkapalloilijoita.

Afrikan hullujen johtajien lista on pitkä. Kaukaa katsottuna Idi Aminissa saattoi nähdä koomisiakin piirteitä, mutta alamaisia tuskin nauratti. Mainittakoon myös Keski-Afrikan tasavallan Bokassa. Hänen kerrotaan tapattaneen sata lasta, koska näillä ei ollut asiaan kuuluvia koulupukuja. Suomalaispoikaa niihin aikoihin huoletti, oliko farkkumerkki yläasteelle mennessä kohdillaan, ja vaikkei olisi ollut, ei siinä henki olisi mennyt.

Entä sitten? Eihän kaikkien, etenkään lasten, tarvitse kantaa niin sanotusti komppanian murheita, ja myöhemmälläkin iällä maailman parantamisen vaikutusmahdollisuudet ovat perin rajalliset.

Pääasia on, ettei hirmutekoja unohdeta. Diktaattoreita ja näiden lakeijoita tulee vapaan maailman edustajien vähintään henkisesti kampittaa. Tärkeää olisi ajoissa tunnistaa mulkut, sellaiset kuin Putin.

Kirjoittaja on Länsi-Savon toimittaja ja tuottaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka