Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta | Kun Bob Marley tuli kylään – eli muuan tarina liftaamisesta Kanadassa

Olin juuri saanut kyydin. Kanadalainen mies oli pysäyttänyt mustan pakettiautonsa bussipysäkille ja kehotti hyppäämään etupenkille.

Vuosi oli 2014. Asuin Kanadan läntisimmässä provinssissa British Columbiassa, Whistlerin kylässä. Paikka muistetaan esimerkiksi yhtenä vuoden 2010 Vancouverin talviolympialaisten kisa-areenana.

Olin matkalla etelään, silloisen tyttöystäväni luo Squamishiin. Ajomatka oli 45 minuuttia, mutta bussilippu yhteen suuntaan maksoi 20 dollaria. Taitoinkin matkat aina liftaamalla, ellei joku kaveri sattunut ajelemaan samaan suuntaan.

Juttelimme kuljettajan kanssa niitä näitä. Risteyksessä ennen maantien alkua näkyi toinenkin liftaaja.

– Too bad there are no seats left, kuljettaja harmitteli.

Lähempää havaitsimme, että tien penkalla seisoskeli alkuperäiskansaan kuuluva noin kuusikymppinen mies. Kuski kehotti minut tekemään tilaa siirtymällä tavaratilan puolelle.

– Häntä ei muuten ota kukaan kyytiin.

Kyytiin hypännyt kertoi kuuluvansa Lil'wat-kansaan. He elävät reservaatissa perinteisesti metsästämällä, keräämällä ja kalastamalla. Vuodenajat rytmittävät eloa.

Mies intoutui kertomaan kuinka 1970-luvulla hän ja joukko muita nuoria oli liftannut reservaatista katsomaan Bob Marleyn keikkaa Yhdysvaltojen puolelle Washingtonin osavaltioon.

Keikka oli hyvä. Soiton aikana Marley oli kiinnittänyt huomiota yleisössä olleeseen joukkoon alkuperäiskansaa. Reggaelegenda pyysi heidät backstagelle keikan jälkeen. Nuoret lähtivät.

Viihdyttiin. Nuoret kertoivat mistä olivat. He pyysivät Marleyta käymään, kun tämä olisi ensi kertaa täällä päin maailmaa.

Seuraavana kesänä vieras pakettiauto ajoi reservaattiin. Kyydissä oli Bob Marley kahden seuralaisensa kanssa. Autoon oli lastattu yllin kyllin kaljaa ja muuta tarjottavaa.

Alkoi kaksi päivää kestäneet juhlat.

En ota kantaa, kuinka tosi tämä juttu on. Liftaamisen puolesta voin sen sijaan puhua: olen liftannut satoja kyytejä kolmella eri mantereella. Samalla olen saanut muun muassa työpaikan, ystäviä, majapaikkoja ja muistoja. Minkäänlaiseen uhkaavaan tilanteeseen en ole päätynyt.

Voin suositella liftaamista tai kyydin tarjoamista kenelle vain. Niin kuin erilaisten ihmisten kohtaamisista ylipäätään.

Kirjoittaja on Länsi-Savon toimittaja.