Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Syrjitty Itä-Suomi

Jo usean vuosikymmenen ajan on erilaisissa vertailuissa tullut selkeästi esille Itä-Suomen syrjiminen. Nykyisin alueen BKT/henkilö on yli 35 % matalampi kuin Uudenmaan ja reilun neljänneksen matalampi kuin maan keskiarvo. Nämä ovat mittakaavaltaan hirvittäviä alueellisia kehityseroja kuvaavia lukuja. Ilmeisesti poliittisista syistä alueellisesti jaoteltuja tilastoja ei ole vaivattomasti edes saatavilla. Syrjityn Itä-Suomen nykytila on pitkän kehityksen tulos. Venäjän aloittama sota ei kelpaa ongelmien selitykseksi. Itä-Suomen syrjintään ei ole haluttu määrätietoisesti puuttua ei politiikan eikä talouden päättäjienkään toimesta. Itä-Suomi on tyytynyt syrjittyyn kohtaloonsa.

Suomalaisessa politiikassa oli nähtävissä 1960- ja vielä 1970-luvuilla aluepolitiikkaa, jolla selkeästi pyrittiin tasoittamaan kehityseroja. Nämä pyrkimykset ovat myöhemmin unohtuneet, jopa tästä puhuminen on leimattu vanhanaikaiseksi ”aluepolitikoinniksi”.

Itä-Suomen syrjitty asema näkyy ja tuntuu erittäin konkreettisesti kansantulotilastojen lisäksi yhteiskuntamme arjessa. Otan tästä esille muutamia kehitykseen vaikuttavia seikkoja useista kymmenistä avaintekijöistä:

Talouden ja politiikan merkittävät itäsuomalaiset päättäjät ovat puuttuneet jo useiden vuosikymmenien ajan. Ministerilistoilla ei ole ollut vaikutusvaltaisia itäsuomalaisia vuosikymmeniin.

Valtakunnallinen raide- ja tieliikenteen kehittäminen on painottunut erittäin voimakkaasti Helsinki–Tampere–Turku-alueelle.

Investointien määrät ovat viimeisen 30–40 vuoden aikana painottuneet voimakkaasti läntiseen Suomeen. Sodan jälkeen kehitys oli Suomessa usean vuosikymmenen ajan paljon tasapainoisempaa.

Ns. vihreä siirtymä leikkaa paksun siivun itäisen Suomen niukoista kasvumahdollisuuksista.

Tutkimusrahoitus painottuu erittäin voimakkaasti Helsinki–Tampere–Turku-alueille.

Hallinto keskittyy jatkuvasti voimistuvaan tahtiin Helsinkiin.

Energian tuotanto on keskittynyt Länsi-Suomeen.

Kuljetuskustannusten tuet on alimitoitettu.

Ylen ja kaupallisten toimijoiden viestintätuotanto ja sisällöt keskittyvät erittäin voimakkaasti kolmioon Helsinki–Tampere–Turku. Tästä esimerkkeinä on Ylen Itä-Suomen yksiköiden kuihtuminen. Niiden tuotanto valtakunnalliseen jakeluun on vähäistä.

Kun Helsingin toimitukset pyytävät asiantuntijalausuntoja uutislähetyksiin tai keskustelijoiksi ajankohtaisohjelmiin, niin keskustelijat ovat useimmin Helsingistä tai Turusta, vaikka Itä-Suomen yliopistoissa toimii kansanvälisesti erittäin merkittäviä tutkijoita. Tämä vahvistaa kansalliset mielikuvat jaosta kehittyvään ja taantuvaan Suomen osaan.

EU:n tai kansallisten kanavien kehitysrahoitusta pidetään sosiaalisena tukena. Näistä projekteista jää erittäin harvoin kerrottavaa myöhästyneen loppuraportin jälkeen.

Itä-Suomen taantuma on johtanut jo väestön vinoutuneeseen ikärakenteeseen, jonka pohjalta kehitystä on vaikea saada liikkeelle.

Suomen taloudellinen kehitys tulee seuraavina vuosikymmeninä olemaan suhteellisen vaatimatonta. Jotta siihen saataisiin dynamiikkaa, niin pienen maan kaikki voimavarat on valjastettava kehityksen hyväksi. Itä-Suomen osalta tämä tarkoittaa vähintään kahta viiden vuoden määrätietoista investointi- ja kehitysohjelmaa. Näiden ohjelmien tulee olla kehitysohjelmia eikä sosiaalisia tulonsiirto-ohjelmia, joita nyt on lähinnä kehitelty itäsuomalaisten lohduttamiseksi.

Tapio Rissanen

Kirjoittaja on tietokirjailija.