Mielipide | Kriisihoitopaikka puuttuu Suomen alaikäisiltä kehitysvammaisilta

Hyvinvointivaltio Suomessa ei ole kriisipaikkaa kehitysvammaiselle, autistisille lapsille ja nuorille, joilla on vaikeita mielenterveysongelmia. Esimerkiksi lastensuojeluyksiköitä syntyy koko ajan lisää, mutta tämä on ryhmä, joka ei saa yksityistä palvelujentuottajaa innostumaan yksikköä perustamaan. Kyse on erityisosaamista vaativasta toiminnasta, ja rohkenemme väittää, että se myös vaatii erityistä kutsumusta toimia näiden lasten parissa. Psykiatrialla heitä ei taas voida lainsäädännöllisistä syistä hoitaa, jos ei ole akuutissa itsetuhovaarassa tai psykoottinen.

Tiinan poika on vaikeasti kehitysvammainen, autistinen. Hänellä on todella haastavaa käyttäytymistä ja mielenterveysongelmia, jotka johtuvat erittäin harvinaisesta, etenevästä geenivirheestä. Sen myötä taidot katoavat ja ymmärrys häviää hiljalleen. Hän on ajoittain hyvinkin aggressiivinen. Hänet on sijoitettu kehitysvammaisten, käytösongelmaisten pienryhmäkotiin Itä-Suomen alueella maaliskuusta alkaen. Kotona ei hänen kanssaan pärjää.

Pojan ollessa 10-vuotias hän romahti yllättäen ja rajusti. Hän karkasi ja istui autotiellä, josta äiti juuri ja juuri sai hänet raahattua pois. Silloin lapsen oma järjesti niin, että poika pääsi kuukaudeksi Paimioon kriisi- ja tutkimusjaksolle. Muualla ei ollut paikkaa. Siitä oli kuitenkin paljon apua: vaikka matka oli pitkä, pojan olo helpottui.

Tämän kaiken jälkeen poika ei ole kyennyt nukkumaan enää kotona. Hän on viime vuosien aikana laitostunut. Tämä kaikki on todella surullista, kamalaa ja hirveää. Paimion jälkeen hänet sijoitettiin Kaakkois-Suomessa olevaan ryhmäkotiin, joka on lyhytaikainen hoitopaikka. Hän oli lyhytaikaisessa yksikössä hoidossa melkein 3 vuotta.

Isojen muutosten myötä pojasta on tullut aggressiivinen. Hän on joutunut päivystykseen useamman kerran, koska vointi on ollut niin huono. Viimeksi hän joutui pari viikkoa sitten ns. Putkahuoneeseen, jossa ei huolehdittu perustarpeista. Hän oli päivystyksessä ollut rauhallinen. Eritteitä oli lattialla, vaatteet eritteissä ja hän sai vain välipalaa, ei ruokaa ennen kuin äitinsä vaati sitä.

Lapseni on alaikäinen, eikä osaa huolehtia itsestään. Ensihoito ja lääkärit olivat ihmeissään siitä, että kun he soittivat eri paikkoihin, jotta saisivat lapsen osastojaksolle. Kukaan ei ota vastaan. Kaikki sanoivat, ettei asia kuulu heille, eivätkä he voi ottaa poikaa vastaan. Ensihoidossa sanottiin, ettei ole koskaan tullut vastaavaa tapausta eteen.

Tämä äidin kuvaus poikansa tilanteesta kuvastaa valitettavan hyvin koko maassa vallitsevaa tilannetta. Kyllä muilla lääketieteen aloilla saa yleensä akuuttiapua, mutta ei tällä alalla. Olemme erittäin huolissamme näistä perheistä ja lapsista, jotka altistuvat vakaville vaaratilanteille ja suurelle kuormitukselle pitkäjaksoisesti. Miten hyvinvointi-Suomessa on mahdollista, etteivät lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa ja ansaitsemaansa hoitoa?

Päätökset heidän asuinpaikoistaan ja palveluistaan tehdään vammaispalveluissa eli sosiaalitoimessa, yleensä hyvässä yhteistyössä. Mutta byrokratia on haastavaa, ja tuntuu todella turhauttavalta, ettei ole lääkärinä mitään mahdollisuutta lähettää potilasta tarvitsemaansa hoitoon, kun paikkoja ei ole. Ja nyt tilanne on edelleen heikentynyt, kun hyvinvointialueita valmistellessa ei oteta ulkopaikkakuntalaisia vastaan, jos joku paikka jostain löytyisikin. Tämä on ala, joka todella vaatii yhteistyötä yli toimialarajojen, myös toimintaa suunnitellessa ja tarpeita kartoittaessa.

Huoli ja pelko siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on arkipäivää kehitysvammaisten lasten ja nuorten perheissä. ”Mitä tapahtuu, milloin on taas se tilanne, että poikani on ambulanssilla ja poliisien kanssa menossa päivystykseen ja taas lisätään lääkkeitä, kun ei muutakaan voida tehdä?”

Nyt on korkea aika sekä poliitikoiden että sosiaali- ja terveystoimen johtajien herätä tämän kohderyhmän katastrofaaliselle tilanteelle. Myös yhteiskuntamme näkymättömimmät jäsenet perheineen ansaitsevat ihmisarvoista, ennakoitavaa hoitoa ja huolenpitoa.

Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, Tiina Paukkunen

Kirjoittajista Blomqvist-Lyytikäinen on nuorisopsykiatri, kehitysvammalääkäri ja aluevaltuutettu Kymenlaaksosta. Paukkunen on pojan äiti ja perushoitaja Kouvolasta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka