Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus | Mursun kohtaaminen on ainutkertainen kokemus, mutta luonnonvarainen eläin tulisi osata myös jättää rauhaan

Mursu on puhuttanut koko maata aina siitä asti, kun se viime perjantaina kipusi löhöilemään kahden soutuveneen väliin haminalaisessa venerannassa. Eikä ihme, sillä onhan kyseessä ainutlaatuinen tapaus. Mursut viihtyvät tavallisesti pääasiassa arktisilla merillä, joten Suomenlahden itäiseen osaan eksynyt yksilö on selvästi kaukana kotoa.

Mursu on näyttävä eläin, jota suomalaiset ovat tätä ennen saaneet ihastella lähinnä luontodokumenttien välityksellä. Kun pitkähampainen otus sitten ilmestyi Haminaan, mietti moni paikallinen, pitäisikö sitä lähteä katsomaan paikan päälle. Samanlaista tilaisuutta tuskin tulee uudestaan kovin pian, jos koskaan.

Tällaiseen toimintaan eivät viranomaiset ole kannustaneet. Useaan otteeseen on kehotettu jättämään mursu rauhaan, sekä mursun itsensä että ihmisten turvallisuuden tähden. Somessakin monen ilmaisemat mursunbongausaikeet ovat saaneet muilta tylyn vastauksen.

Uteliaisuus mursua kohtaan on toki ymmärrettävää, samoin kuin se, etteivät mursubongarit välttämättä tiedä, miten ja miltä etäisyydeltä mursu tulisi kohdata. Esimerkiksi Saimaalla liikkuvat ovat sentään tottuneet varomaan säikyttämästä kivelle karvaansa kuivattelemaan kivunnutta norppaa, kun taas Kymenlaaksossa mitään vastaavaa eläintä ei tavallisesti pääse näkemään.

Ihmisen ja luonnon kohtaamiset ja niihin liittyvät rajojen määrittelyn vaikeudet ilmenevät toki mursutapauksen lisäksi monissa muissakin tilanteissa. Voi pohtia, miltä osin luonnon kohtaaminen on ihmisen itsekästä kokemuksenhakua, ja miltä osin toimintaa, josta hyötyy myös luonto. Ihmiset usein arvottavat luontokappaleita sen mukaan, miten ne vaikuttavat ihmisiin. Kanadanhanhet, merimetsot ja hyttyset häiritsevät. Niistä halutaan eroon. Mursua taas ihastellaan ja kummastellaan.

On toki tilanteita, joissa on laitettava ihmisten etu yksittäisen vaaraa ja häiriötä aiheuttavan eläimen edelle. Tällaiset tilanteet ovat silti loppujen lopuksi melko harvinaisia.

Eläimen ei voi odottaa aina osaavan varoa ihmisiä ja kaikkia ihmisten kehittämiä luontoon kuulumattomia vekottimia. Toisin on ihmisen laita. Tuntemistamme luontokappaleista älykkäimpänä ihmisellä on viime kädessä velvollisuus kunnioittaa luontoa, huolehtia muista eläimistä ja ymmärtää olla häiritsemättä luonnonvaraisten eläinten elämää.