Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta Kosmeettiset uudistukset eivät poista opiskelupaikkapulaa

Muistan euforisen riemun edelleen kirkkaasti. Pääsykokeet olivat menneet penkin alle. Harmitti. Usko omiin mahdollisuuksiin oli jo mennyt. Kun kaverini kertoi, että valinnat oli julkaistu, päätin kuitenkin tarkistaa tilanteen. Se kannatti. Olin päässyt yliopistoon!

Valitettavasti kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Tänä keväänä yhteishaun 165 000 hakijasta yli kaksi kolmasosaa jäi ilman opiskelupaikkaa. Sama toistuu vuodesta toiseen, joten hakua on uudistettu.

Vuonna 2016 otettiin käyttöön ensikertalaiskiintiöt. Merkittävä osa opiskelupaikoista varataan hakijoille, joilla ei ennestään ole korkeakoulupaikkaa. Näin ollen alanvaihto muuttuu vaikeammaksi. Paine valita kerralla oikea ala kasvaa.

Kaksi vuotta sitten käyttöön otettiin laaja todistusvalinta. Suurin osa opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen tai ammatillisen peruskoulutuksen arvosanojen perusteella. Lukiokoulutus on kokenut muodonmuutoksen, kun opiskelijat haluavat opiskella aineita, joita todistusvalinnassa arvostetaan eniten.

Itse olen hyötynyt molemmista uudistuksista. Pääsin opiskelemaan todistusvalinnalla suoraan lukiosta. Koen edelleen opiskelevani unelma-alaani. Silti muutokset stressasivat lukiolaisena minuakin.

Molemmat uudistukset ovat siirtäneet urapäätöksiä yhä nuorempien harteille. Aiemmin vain ammatillisen koulutuksen valinneiden täytyi alkaa rakentaa omaa urapolkua jo 15-vuotiaina. Enää lukio ei välttämättä takaa mietintärauhaa.

Tavoitteessa nopeuttaa nuorten siirtymistä korkeakouluun on onnistuttu. Silti ongelmien juurisyy on yhä olemassa.

Suomessa on liian vähän korkeakoulupaikkoja. Hallitus on sitoutunut nostamaan suomalaisten koulutustasoa niin, että vuonna 2030 puolet suomalaisista on korkeakoulutettuja. Se on kovin vaikeaa, jos vain kolmasosa hakijoista valitaan. Kaikki nuoret eivät edes hae korkeakouluun.

Moni korkeakoulutusta vaativa ala tarvitsee kipeästi lisää työvoimaa. Suomi tarvitsee lisää esimerkiksi lääkäreitä, psykologeja ja koodareita.

Korkeakoulutus on yhteiskunnalle kallista, mutta siihen kannattaa panostaa. Tällä hetkellä korkeakouluihin on uudistuksista huolimatta kohtuuttoman vaikeaa päästä. Ei palvele yhteiskuntaa saati nuoria, että pääsykokeisiin joutuu pänttäämään vuodesta toiseen samalla, kun unelma-ala kärsii työvoimapulasta.