Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Boomereista ja nuorista

Lehdistä ja muistakin tiedotusvälinestä olen antanut itseni ymmärtää olevani "boomeri", tietyn iän saavuttanut ja ylittänyt lkäihminen, joka ei enää osaa relata. Rokkaava, bilettävä "nuoriso" on tuollaisen leiman minuun ja kaltaisiini iskenyt. Suoraan sanottuna en koe sellainen olevani. Jalka vipattaa ja kuppiinkaan en sylje.

Kun en periaatteellisista ja elämänkatsomuksellisista syistä voi, enkä halua hyväksyä samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä, kärsin joidenkin mukaan homofobiasta. En kärsi. Olen työskennellyt heidän kanssaan, ja kohdellut niin kuin ketä tahansa muuta. Kuka muuten saa määritellä ihmisellä olevan fobian?

Kun 35-vuotiaasta perheenäidistä leviää videoita ja kuvia, jotka omassa ajattelussani muistuttavat enemmänkin kuvia kotibileistä, joissa alle 18-vuotiaat ovat nauttineet "isoveljien" tai "namusetien" välttämiä viinaksia, olen "ehkä jo vähän pakkomielteinen".

Pakkoliikkeisen tiedän, pakkoavioliitoista olen kuullut, mutta mikä on pakkomielteinen, ja kuka sellaisen määrittelee? 17-vuotias nuoriko?

Kasvavan inflaation ja tosi korkean energiahinnan jyllätessä minua kiinnostaa oikeastaan vain se, kuka bileet Kultarannassa kustansi, ja kauanko sauna oli lämpimänä?

Koskeeko energiansäästö kaikkia? Vaarana on vanhan sananparren toteutuminen: "Mitä isot edellä, sitä ..."

Tapio Lehrbäck

Kirjoittaja on eläkekirkkoherra Pertunmaalta.