Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Hyvinvointialueet eivät pärjää ilman omaishoitajia

Ikäihmisten määrä lisääntyy, mutta hoitohenkilökunnan määrä vähenee – Suomessa on hoivakriisi. Hyvinvointialueilta odotetaan toimia vanhusten hoivan ongelmien helpottamiseksi, mutta silti omaishoito unohtuu pääsääntöisesti hoivakeskusteluista. Omaishoitajat ratkaisevat hoitajapulaa omalta osaltaan merkittävästi. He eivät jätä läheistään vaille hoivaa. Kuitenkin asianmukainen korvaus omaishoitajien panoksesta ja heille suunnattujen palveluiden kehittäminen jää taka-alalle.

Omaishoitaja on korvaamaton kaikille – läheiselleen, hyvinvointialueille ja yhteiskunnalle. Inhimillinen omaishoito mahdollistaa kotona asumisen pitkään. Hoivasta 80 prosenttia on omaisten ja läheisten vastuulla. Omaishoitajat ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kumppaneita. He toimivat tulkkina ammattilaisille, sillä monet omaisen avun ja tuen tarpeessa olevat henkilöt eivät kykene puhumaan riittävästi omasta puolestaan. Omaishoito on usein välttämätön hyvän kotihoidon toteutumiseksi.

Omaishoito on aina selkeästi yhteiskunnalle edullisempaa kuin vastaavan tasoinen hoito muualla, esimerkiksi tehostetussa palveluasumisessa. Vaihtoehtoiskustannukset puhuvat selvää kieltä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan pelkästään sopimusomaishoitajista, eli 50 000 henkilöstä, jopa 90 prosenttia käyttäisi vastaavia palveluita kuten tehostettua palveluasumista ja kolmasosa ympärivuorokautisen hoidon palveluja.

Omaishoitajat ovat olennainen osa toimivaa hyvinvointialuetta. Kun lastenhoito sujuu, työvoiman saatavuus on taattu ja yhteiskunta toimii. Tämä yhtälö pitää nähdä myös muussa hoivassa kuin pienten lasten hoidossa, erityislapsista aina ikääntyneisiin ihmisiin. Kyse on yhteiskuntapolitiikan kaikista alueista, myös työelämän joustoista ja hoivavapaista työssä, sitovissa hoivatilanteissa ja myös ansionmenetystä kompensoiden. Tähän tarvitaan kolmikantaa työntekijöiden, työnantajien ja valtion yhteistä sopimista ja lakimuutoksia. Mahdollisuus yhteensovittaa omaishoitovastuita ansiotyön kanssa edistää työntekijän hyvinvointia ja siten tuottavuuttakin.

Omaishoito ratkaisee osaltaan hoitajapulaa, mutta silti omaishoitajia ei saa käyttää hyväksi eikä omaishoitoa halpuuttaa. On myös tunnustettava, että omaishoito ei ole aina paras ratkaisu, mutta usein on.

Jenni Uusitaival, Mali Soininen, Sari Tervonen

Kirjoittajista Uusitaival on Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n vs. toiminnanjohtaja, Soininen aluevaltuutettu sekä Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n puheenjohtaja ja Tervonen Omaishoitajaliitto ry:n toiminnanjohtaja.