Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Puolueiden ohjelmat piilossa

Länsi-Savossa oli sunnuntaina 9.10. ansiokas artikkeli, jossa kysyttiin marraskuun seurakuntavaaleissa ehdolla olevien mielipiteitä evankelisluterilaisen kirkon ajankohtaisiin kysymyksiin.

Mikkelissä suurin osa ehdokkaita asettavista seurakuntavaalien valitsijalistoista on perinteisesti ollut poliittisiin puolueisiin sitoutuneita, niin myös näissä vaaleissa. Poliittisten puolueiden osallistuminen kirkolliseen päätöksentekoon jakaa mielipiteitä. Osan mielestä puoluepolitiikka ei kuulu seurakuntiin, osan mielestä taas kirkko on merkittävä yhteiskunnallinen toimija, joten on luontevaa, että myös poliittiset puolueet ja niiden muissakin luottamustoimissa ja vaikuttamistehtävissä toimivat edustajat ovat kirkossa aktiivisia. Molemmat näkemykset ovat omalla tavallaan perusteltuja – itse en näe, että puolueita pitäisi sulkea pois kirkollisesta päätöksenteosta.

Länsi-Savon artikkeli avasi kuitenkin hyvin konkreettisesti sitä, millaisia käytännön ongelmia seurakuntavaalien äänestäjä kohtaa, kun pyrkii valitsemaan itselleen omaa arvomaailmaansa edustavaa ehdokasta. Olen lukenut kaikkien suurimpien poliittisten puolueiden seurakuntavaaliohjelmat, ja ne ovat omasta näkökulmastani asiaa tarkastellen näissä vaaleissa suorastaan ilahduttavan liberaaleja: sosiaalidemokraatit ja vihreän liiton edustajat sanovat esimerkiksi suoraan toimivansa kirkossa sen puolesta, että kaikki kirkkoon kuuluvat parit voidaan vihkiä.

Kokoomus korostaa omassa ohjelmassaan osallisuuden kokemusta ja painottaa, että kokoomuslaiset eivät hyväksy mitään syrjintää vaan työskentelevät tasa-arvon, esteettömyyden ja saavutettavuuden puolesta seurakunnissa. Täysin samalla agendalla samoin tavoittein on myös keskusta.

Länsi-Savon artikkelista käy kuitenkin selvästi ilmi, että esimerkiksi avioliittokeskustelussa puolueiden listoilla olevat henkilöt edustavat usein omia, henkilökohtaisia mielipiteitään ja arvojaan – puolueensa seurakuntavaaliohjelmaan ei kysymyksissä tainnut viitata yksikään ehdokas.

Itse äänestäjänä kokisin tämän tilanteen melkoisen pulmallisena: jos minulla olisi selvä puoluekanta ja haluaisin antaa ääneni vaikkapa liberaaleja arvoja, ihmisoikeuksien toteutumista ja tasa-arvoista avioliittoa kirkossa ajavalle ehdokkaalle, on fakta kuitenkin se, että seurakuntavaaleissa käytettävän suhteellisen vaalitavan myötä ääneni saattaa päätyä kasvattamaan hyvinkin konservatiivista ääripäätä edustavan ehdokkaan läpimenoa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten puolueiden valitsijalistat ovat tätä problematiikkaa lähteneet purkamaan ja minkälaisia vaalilupauksia vaikkapa avioliittokysymyksessä hyvin erilaisia näkemyksiä edustaville äänestäjille puoluelistoilta annetaan?

Laura Jouhkimo

Kirjoittaja toimii tällä vaalikaudella Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuuston varapuheenjohtajana ja on seurakuntavaaleissa ehdolla poliittisiin puolueisiin sitoutumattomalla, uudistusmielisellä ja liberaalilla Vanhat syntiveljet -valitsijalistalla.