Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Kulttuurin valoja ei saa sammuttaa

Seuratessani Mikkelin kaupungin päättäjien osin epätoivoista ja välillä käsittämätöntä keskustelua kaupungin energialaitoksen kohtalosta tuli mieleeni fysiikan eräs peruslaki. Opettajavuosinani kerroin lapsille energian säilymislaista, jonka mukaan energia ei voi syntyä eikä kadota. Energia voi kuitenkin muuttua muodosta toiseen.

Keskustelussa Esen kohtalosta käytettiin valtava määrä ainakin henkistä energiaa, joka ilmeisesti muuttui hukkaenergiaksi. Valitettavasti fysiikan lait eivät ota huomioon niitä kustannusvaikutuksia, joita konsultti-, työryhmä- ja muut kokouspalkkiot varmasti aiheuttivat.

Käydyn keskustelun ytimessä oli kaupungin velkaantumisen katkaiseminen ja talouden kuntoon saattaminen. Samalla mietittiin myös lähitulevaisuuteen tähtääviä säästötoimenpiteitä, joilla Mikkelin talousnäkymät saataisiin terveelle, kaupunkilaisia tyydyttävälle tasolle. Osana pohdittiin myös pienempiä energiasäästöjä, kuten valojen sammuttamisia niin kaduilla kuin liikuntapaikoillakin. Tietenkin näin voidaan toimia, hämärässä kun usein syntyvät ne suuret ja kauaskantoiset ideat.

Vuoden vaihteessa Sote-uudistus muuttaa kuntien talousarviointia merkittävästi. Tämän jälkeen kuntien terveysmenot siirtyvät valtion kustannettavaksi ja Mikkelin kuten myös muiden kuntien suurimmaksi menoeräksi nousevat sivistys- ja kulttuurin määrärahat.

Jo nyt on ennakoiden nostettu kaupungin säästökohteeksi kulttuurin tukemisen määrärahat.

Kulttuurin valojen sammuttaminen tässä vaiheessa on matka todelliseen henkiseen pimeyteen. En voi ymmärtää, mitenkä kaupunginteatterin, kaupunginorkesterin ja yleensäkin kulttuurimäärärahojen leikkaukset auttavat mikkeliläisiä kohti parempaa tulevaisuutta. Esitetyt leikkaukset merkitsevät teatterin ja orkesterin toiminnan alasajoa. Uskon niin, että meillä ihmisillä on luontaisten fyysisten ja materiaalisten tarpeiden lisäksi halu kehittää myös henkistä minäämme. Ilman kulttuuria ja sen mukanaan tuomaa henkistä hyvinvoinnin oivallusta olemme zombeja, robotteja tai kansalaisia, joilta puuttuu äly oivaltaa elämää suurempia kokonaisuuksia.

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä…”

Hyvät päättäjät. Vetoan teihin yksinkertaisella pyynnöllä, älkää missään nimessä ryhtykö supistamaan esityksissä olevilla tavoilla kulttuurimäärärahoja. Ei Mikkeli ole Mikkeli ilman toimivaa kaupunginteatteria, ilman kaupunginorkesteria, ilman hyvin mitoitettua kirjastolaitosta, ilman tanssiopetusta ja muutenkin ilman runsaslukuista vapaaehtoista kulttuurin osa-alueiden tarjontaa.

Tuhkat voi viedä pesästä, mutta kulttuurin tukemisen alasajo kaupungissamme on älyllistä epärehellisyyttä. Siitä joudumme maksamaan jatkossa yllättävän kovan hinnan.

Osmo Ukkonen

Kirjoittaja on mikkeliläinen kirjailija.