Kirkollisvaalit ovat myös identiteettivaalit samalla tavalla kuin kirkon jäsenyys on identiteettikysymys. Kehitys on tässä suhteessa huolestuttava: suuri osa kuolevasta iäkkäämmästä väestöstä on kirkon jäsenistöä. Etenkin, jos yleistyy se linja, että lapset jäävät kastamatta, tämä kehitys on tulevaisuuden suhteen kirkon kannalta hyvin vaikea ilmiö .
Tämän vuoksi seurakuntien perustavan työn, kasvatuksen, diakonian, hautaustoimen ynnä kirkonmenoelämän tulee olla kunnossa. Työn edellytykset on turvattava. Seurakunnan työntekijöitä on tuettava.
Pidän itseäni kulttuurikristittynä. Pidän tärkeinä kirkkoja, hautuumaata, vuodenkiertoa ja siihen liittyviä kirkkopyhiä. Sitä mukaa kun tietämys kaikesta tällaisesta vähenee, kristinuskoa myötäilevä myönteisen identiteetin pohja heikkenee.
Ajattelen, että kristinuskon perustava identiteetti on laajempi kuin esimerkiksi kiista avioliittoon vihkimisestä. Vanhat syntiveljet valitsijayhdistyksen kanta avioliittokysymykseen on selvä, mutta on syytä huomata kristinuskon kokonaisuudessaan laaja-alainen vaikutus meidän kulttuuriseen elämäämme. Tuen kristinuskon ja kirkon toimintaedellytyksiä sillä ajatuksella, että voisimme hamaan tulevaisuuteen saakka kokea sitä ”taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkeimme ylitse käy”.
Urpo Karjalainen
Kirjoittaja on mikkeliläinen pastori ja tietokirjailija sekä Vanhat syntiveljet -listan ehdokas seurakuntavaaleissa.