Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Isä ja poika ja isänpäivän puhelu, joka jää soittamatta

Muistan ensisäikähdyksen joskus kymmenen vuotta sitten. Vessassa ohimennen peilatessa vastaan katsoivat isäni kasvot.

Perjantaina kielsin poikaa potkimasta jalkapalloa olohuoneessa. Käskin varoa ainakin televisiota. Samaan aikaan kuulin korvissani vastaavat papatukset 40 vuoden takaa vanhempieni olohuoneesta.

Ikääntyminen paljastaa epämiellyttäviä totuuksia. Olemme kaikki isiemme poikia ja äitiemme tyttäriä. Tahdoimme tai emme.

Pieni lapsi oppii matkimalla vanhempiaan. Teini-iässä alkaa rajumpi oppi, kun lapsi ryhtyy tekemään päinvastoin kuin vanhemmat. Aikuistumiseen kuuluu lopulta pesäeron tekeminen.

Samalla kuolema muistuttaa, kuka on jonossa seuraava.

Viime kuukausina olen ajatellut paljon isiä, erityisesti kahta heistä. Toinen on oma isäni. Toinen olen minä itse.

Ilmari kuoli toukokuussa. Sairas mies lähti armollisesti, lyhyen sairaalajakson jälkeen 78 vuoden iässä. Asialliset hommat olivat tulleet tehdyiksi.

Kuolema pistää katselemaan taaksepäin. Millaisen elämän isä eli? Oliko se merkityksellinen ja täysi? Samalla kuolema muistuttaa, kuka on jonossa seuraava.

Tämä isänpäivä on ensimmäinen, jolloin ei tarvitse soittaa Helsinkiin perinteistä illan onnittelupuhelua. Eipä siinä yleensä pitkiä jaariteltu. Luontevat puheenaiheet olivat vähissä. Emme riidelleet, mutta emme koskaan tulleet kovin läheisiksi.

Hän oli oman sukupolvensa isä. Teki varmasti parhaansa. Työasiat ja yhteiskunnan riennot olivat miehen maailmaa. Koti ja lapset kuuluivat äidin vastuulle.

Jokainen lastenhoitoon käytetty tunti on hyvin vietettyä aikaa.

Tilastokeskus kertoi viikolla, että 2000-luvun isät käyttävät lastenhoitoon enemmän aikaa kuin aiemmat sukupolvet.

Tieto perustui laajan haastatteluaineistoon. Olin sattumalta yksi haastatelluista. Nykyään työssäkäyvistä vanhemmista isät käyttävät keskimäärin jopa enemmän aikaa lastenhoitoon kuin äidit.

Meidän perheessä tulokset ovat samansuuntaisia: en osaa eritellä, liekö taustalla enemmän isäkapinaa vai muutoksia yleisessä ajanhengessä. Yhtä kaikki olen kehityksestä kiitollinen.

Tasa-arvon lisääntymisestä puhutaan usein virtana, joka tuo naisille ja vie miehiltä. Isänpäivänä on pakko todeta, että tässä asiassa miehet ovat voittajia. Jokainen lastenhoitoon käytetty tunti on hyvin vietettyä aikaa.

Enemmän uskon sitkeään tylsyyteen ja vaivannäköön.

Minulla ei ole juurikaan lastenkasvatukseen liittyviä periaatteita. Kukin epäonnistuu tavallaan.

Niin sanottuun laatuaikaan en kuitenkaan usko. Enemmän uskon sitkeään tylsyyteen ja vaivannäköön. Jokainen vaipanvaihto ja iltasatu lasketaan.

Silti lopputulos jää aina arvoitukseksi. Yhteenveto tehdään kymmenien vuosien päästä, kun omat lapset ovat samassa tilanteessa kuin minä nyt.

Vanhemmuuden ydintä on epävarmuus.

Kirjoittaja on kolmen peruskouluikäisen isä.