Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Seurakunnalla riittää tehtäviä

Olen mielenkiinnolla seurannut maailmanmenoa. Itselläni on ikää jo 74 vuotta ja ajattelen, että minulla on muistikuvia noin 70 vuoden ajalta. Oma lapsuus oli aineellisesti todella köyhä, mutta ei suinkaan onneton. Sodan jälkeen syntyneenä muistan vielä ruokakorttiajat.

Koti ilman nykyajan mukavuuksia, sitä luulisi todella ahdistavaksi paikaksi, mutta ei. Maaseutuympäristö oli paras paikka oppia ”Elämän jokapäiväinen ammattitaito” mahdollisimman varhain. Työstä ja toimeentulosta huolehtiminen oli itsestäänselvyys jo lapsena. Ei ollut sähköä, ei puhelinta, eikä muitakaan mukavuuksia, mutta toimeen tultiin jotenkuten.

Tämän vuoksi tämän päivän yltäkylläisyydessä ihmetyttää, mikä ahdistaa aikuisia, nuoria ja jopa alakouluikäisiä tämän aineellisen hyvinvoinnin keskellä? Olen sitä mieltä, että liika on liikaa. Ihmisille on tarjolla hienoja koteja, vaatteita, autoja, ulkomaanmatkoja, harrastuksia ynnä muuta.

Nuorille on vaikka mitä viihdykettä ja ajankulua. Puhelin ja some-maailma koukuttaa – myös aikuisia. Kerskakulutus rehottaa, sillä mikään ei kuulemma riitä. Koskaan ei pitäisi olla tyytyväinen, muuten kehitys pysähtyy, sanovat markkinamiehet.

Olisiko ihmisten ja yhteiskunnan hyvä ottaa pieni aikalisä ajatus- ja arvomaailmassa. Meillä Suomessa on vielä asiat aika kohtuullisen hyvin, ei ole kylmä ,ei nälkä, eikä sota. Toivottavasti ei tulekaan.

Sittenkin: seurakunta ja kirkko on oikein hyvä ja rauhoittava ympäristö opetella Ihmisen elämän askelmerkit lapsesta lähtien. On hyvä opetella kotona, päiväkodissa ja alaluokilla. Toimiva koti ja perhe, jossa vanhemmat kunnioittavat toisiaan, lapset vanhempiaan. Ja olisi tarjolla yhteistä aikaa huomata läheiset. Olisi hyvä katsoa ympärilleen, tervehtiä naapuria ja kysyä: Mitä kuuluu? Miten sinulla menee? Voinko olla jotenkin avuksi?

Näissä asioissa ja arvoissa kirkon ja seurakunnan panos on korvaamaton.

Usein ihmiset haluavat unohtaa, että asioilla on aikansa: On aika olla lapsi, aika olla koulussa, teini, opiskella ammatti ja sijoittua työelämään. Sitten joskus perhe ja lapset. Ja lapset kouluun, silloin ollaan jo varmaan kolmekymppisiä tai yli, näin se suurinpiirtein menee, jos hyvin menee. Ja nämä asiat vaatii oman aikansa, ei kannata steressata.

Myöskin kirkolliset tapahtumat, kuten vihkiminen, lasten kastaminen, rippikoululeirit, konfirmaatio, hautajaiset ynnä muut seurakunnan palvelut ovat oikein hyviä käytäntöjä ja tapahtumia. Kirkkoon kuuluminen ja uskonnon tunteminen ei todellakaan ole mitään tiukkapipoista pingottamista. Näiden asioiden parissa voi jopa viihtyä.

Henkilökohtaisesti en kovin usein osallistu yleisötilaisuuksiin. Mutta silloin, kun johonkin menen työn ulkopuolella, niin ihan oikeasti mieluummin kirkkoon kuin kapakkaan. Hiljaisuus on hieno asia.

Vesa Pöntinen

Kirjoittaja on Keskustan seurakuntaväki -ehdokaslistan seurakuntavaaliehdokas Ristiinasta.