Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Suoraa puhetta Timo Haloselta

Maanantain valtuustossa kaupunginjohtaja piti läksiäispuheensa vailla kaunisteluja, mitä kaikki eivät kuitenkaan sulattaneet. ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” vai oliko puhe todella liikaa?

Puhe oli ennen kaikkea aito ja rehellinen, eikä päättäjät saaneet kiitosta. Ainakin minä menin ja menen itseeni. Toivoisin, että me kaikki päättäjät kuulisimme sen, mitä meille varsin suoraan sanottiin. Tarvitsemme luottamusta toisiin ryhmiin sekä virkamiehiin ja uusi kaupunginjohtaja tarvitsee tukemme onnistuakseen. Nyt on aika lopettaa riitely ja asioiden vatkaaminen ja puhaltaa yhteen hiileen sekä tehdä päätöksiä.

Reilun vuoden valtuustorupeaman jälkeen jaan täysin Halosen ajatuksen siitä, että päätökset, jotka pitäisi tehdä, ne todella pitää tehdä, eikä siirtää niitä aina talousarviosta tai taloudentasapainotusohjelmasta toiseen ja toiseen. Nyt päättäjät uudelleen valmistelevat kerta toisensa jälkeen virkamiesten esityksiä ja kun jokainen vuorollaan kertoo, mistä ei leikata, jää jäljelle kaluttu luu.

Syömme yli varojemme lastemme ja tulevaisuuden mikkeliläisten kustannuksella ja viemme näin Mikkelin yhä syvemmälle. Eikä löysässä hirressä kenenkään tai minkään toiminnan roikottaminen auta rakasta kotikaupunkia maineen, talouden tai tyytyväisten asukkaiden näkökulmasta.

Halonen myös totesi, että päätöksenteon kulttuurimme, yksi maineemme perusta, näyttäytyy ulospäin hyvin erikoiselta. Eikä vain ulospäin, vaan kyllä myös toreilla ja halleilla tätä ihmetellään.

Nyt meidän jokaisen päättäjän soisi ottavan peilin käteen ja kysyvän miten minä voin auttaa Mikkeliä. Jos lause alkaa, niin kun se monesti alkaa, ”kyllähän me, mutta kun te ette hyväksynyt sitä ja tätä” – tulisi peruuttaa ja kysyä uudestaan, miten minä voin auttaa. Kuten jokainen tiedämme, vain itseä voi muuttaa ja sekin on vaikeaa. Silti kun panoksena on menestyvä Mikkeli, ehkä kannattaisi yrittää.

Eräs yrittäjätuttuni sanoi osuvasti, ettei meillä mene vielä tarpeeksi huonosti. Vasta tarpeeksi iso kriisi saisi meidät yhdistämään voimamme, joten pitäisikö meidän sittenkin toivoa kriisikuntalistalle pääsemistä vai voisimmeko yhdistää voimamme jo ennen sitä? Minä tulen puolitiehen vastaan.

Jenni Oksanen

Kirjoittaja on kokoomuslainen Mikkelin kaupunginvaltuutettu.