Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Seurakuntavaalit kertovat jakautumisesta

Seurakuntavaalien äänestysinto laski näissäkin vaaleissa. Nyt äänensä kävi antamassa 12,7 prosenttia kirkkokansasta. Edellisvaaleissa luku oli vielä 14,4 prosenttia.

Mikkelin hiippakunnassa jäätiin koko maan luvuista. Äänestämässä kävi 10,9 prosenttia, ja laskusuunta oli selvä. Seurakunnittain vaihtelu oli suurta. Etelä-Savon kaupungeissa prosentti liikkui niukasti toisella kymmenellä, mutta pienemmissä seurakunnissa nähtiin korkeampiakin lukuja. Esimerkiksi Hirvensalmella ääntään käytti lähes joka neljäs äänioikeutettu.

Hirvensalmella koettiin sellainenkin ihme, että alle 18-vuotiaiden äänestysprosentti nousi 30:een. Muualla maassa nuoret, 16–17-vuotiaat kävivät yleensä äänestämässä vielä harvemmin kuin muut seurakuntalaiset. Hirvensalmella korkeaa prosenttia selittää nuorten äänioikeutettujen hyvin pieni määrä.

Pitäisikö matalista prosenteista ja vähäisestä kiinnostuksesta olla huolissaan? Tuoreissa kommenteissa moni on nostanut asian esiin. Ehkä huoleen tosiaan voi olla jo aihetta, vaikka matala äänestysinto onkin Suomessa kymmenien vuosien perinne.

Etenkin pienissä seurakunnissa ongelmia voi nähdä myös vähäisessä kiinnostuksesta kirkon luottamustehtäviin. Suomen 344 seurakunnasta yli 40:ssä järjestettiin sopuvaali, kun ehdokkaita oli niin vähän. Muun muassa Juvalla tehtiin näin.

Seurakuntavaaleissa ideologiat ja puoluepolitiikkakin on piilotettu hämyisästi nimettyjen valitsijayhdistysten taakse. Lisäksi samojenkin listojen sisälle mahtuu hyvin eri lailla ajattelevia ihmisiä. Seurakuntavaalien tulosten analysointi ei ole ihan yksinkertaista.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta on Etelä-Savon suurin seurakunta. Kun sen vaalitulosta katsoo, päällimmäisin havainto on, että ihmiset näyttävät olleen liikkeellä tositarkoituksella.

Se näkyy vaalien ääniharavissa. Eniten ääniä keräsi seksuaalista tasa-arvoa näkyvästi puolustanut eläkeläispappi Heikki Karasti. Toinen paljon ääniä kerännyt oli Airi Tella, jonka puumalalaiset halusivat ajamaan asioitaan yhdistyneessä seurakunnassa.

Se näkyy myös valitsijayhdistysten menestyksessä. Haaleat listat menettivät. Vapaamielinen Vanhat syntiveljet kasvatti paikkamääräänsä, samoin vanhoillinen Toinen toistaan tarvitsee -lista.

Reunat vahvistuvat. Keskellä suuri enemmistö menettää kiinnostuksensa koko hommaan. Näinkö tässä käy?