Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Opettajan arkipäivää

Koulun resurssit eivät riitä kaikkeen, vaan koulukin tarvitsee tukea, jota avoimella yhteistyöllä voi antaa. Riitely ei johda mihinkään. Välillä asiat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat henkilökohtaisia ja saattavat mennä ihon alle. Kuitenkaan koulun tai meidän opettajien tarkoitus ei ole yhteydenotoilla, esimerkiksi Wilma-viesteillä kiusata koteja, vaan tuoda tiedoksi epäkohtia ja kertoa missä mennään – hyvässä ja pahassa. Myös tapakasvatus kuuluu koulun tehtäviin. Koulun ja kodin vastuisiin voit tutustua perehtymällä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Olen tänä syksynä yrittänyt avata oppilailleni, mitä kaikkea opettajan työhön kuuluu. Alakouluopettajana minulla on opetusta 24 tuntia viikossa. Tämän lisäksi työhöni kuuluu oppituntien, läksyjen, ryhmätöiden ja kokeiden suunnittelu sekä esimerkiksi työtapojen pohtiminen. Myös yhteistyötä kodin ja koulun välillä, unohtamatta päivittäistä koulun sisäistä viestintää kollegojen kanssa.

Yhteistyötä tulisi tehdä myös kolmannen sektorin toimijoiden, esimerkiksi kirjastojen ja museoiden sekä paikallisten yritysten kanssa. Lisäksi inkluusion myötä on kasvanut myös tuen papereiden päivittäminen ja näistä kokoustaminen huoltajien ja oppilaan kanssa. Kokouksiin voi osallistua myös moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu opettajan lisäksi erityisopettaja, kuraattori, terveydenhoitaja, koulupsykologi ja niin edelleen. Heidän konsultointikin kuuluu muuten työhömme – melkein päivittäin.

Tässä oli vain murto-osa opettajan työhön kuuluvista vastuista. Jos tähän lisätään vielä mielekkäiden aktiviteettien, kuten esimerkiksi pakohuonepelien suunnittelu, valmistelu ja pitäminen, jokainen voi varmasti kuvitella, että työviikot ovat pitkiä. Eikä alallamme ylitöitä tunneta.

Olen opettajan työurani alkuvaiheessa, joten asioihin menee minulta enemmän aikaa kuin kokeneelta konkarilta. Lisäksi minulla on ainakin vielä intoa tehdä uusia hienoja opetusmateriaaleja, eikä mennä ainoastaan siitä, mistä aita on matalin. Ei sillä, että siinäkään olisi mitään väärää. Aina ei tarvitse olla uutta ja hienoa, vaan vähempikin riittää. Tärkeintä on läsnäolo ja kohtaaminen.

Läsnäoloa peräänkuuluttaisin myös kodeilta. Olkaa läsnä huollettavienne elämässä. 18 vuotta on lyhyt aika, ja ennen kuin huomaattekaan lapsenne on jo lentänyt pois pesästä. Ymmärrän, että tässä hektisessä yhteiskunnassa kaikilla on jumalaton kiire. Silti olisi tärkeää suoda aitoa läsnäoloa lapsille ja nuorille. Edes yhteisen ruokailun muodossa.

Jos kohtaaminen tuntuu vaikealta, tähän saa apua eri ammattilaisilta. Myös opettajilta – ainakin itseltäni. Jo kysymys: ”Mitä sinulle kuuluu?” tai ”Kuinka koulupäiväsi sujui?” on erittäin merkityksellinen.

Vaikka saisit vastauksen ihan sama tai en tiedä, tärkeää on kuitenkin, että kysyt. Lapsi muistaa kohtaamisen ja aidon lämpimän läsnäolon. Näistä asioista saamme kiitosta – tai toruja – yleensä myöhemmin. Nämä asiat myös periytyvät lastenne lapsille, jos sellaisia teille suodaan.

Haluan vielä lopuksi sanoa sen, ettei kukaan meistä ole yksin. Apu on lähellä, sitä on vain uskallettava kysyä. Joskus sitä pitää myös vaatia! Se on meidän ja teidän kaikkien etu

Janne Moilanen

Kirjoittaja on mikkeliläinen luokanopettaja.