Venäjän hyökkäyssota 2022 toi koronaakin vahvemmin esille turvallisuuden, varautumisen ja huoltovarmuuden merkityksen. Kun varaudumme pahimpaan, olemme varautuneet kaikkeen. Tämä vanha viisaus ei saa unohtua.
Meillä Suomessa on poikkeuksellinen kokonaisturvallisuusajattelu, lainsäädäntö ja toimintamallit. Turvallisuuden ylläpitoon on satsattu kaikkina aikoina.
Nato-jäsenyyshakemus, hävittäjähankintapäätös ja puolustusvoimien määrärahojen merkittävä kasvattaminen vastaavat niihin tarpeisiin, joita epävakaa tilanne vaatii.
Huoltovarmuus- ja kokonaisturvallisuusmallimme kiinnostavat maailmalla. Osaamisellemme on kysyntää ja se on myös meidän etumme.
Ruoka ja energia ovat huoltovarmuuden keskiössä. Huoltovarmuuskeskus on esittänyt vakavan huolensa ruokaturvasta, jos maatalouden kannattavuutta ei saada kohoamaan. Yhdyn täysin tähän arvioon.
Poliittisilla päätöksillä olemme pystyneet pitämään maatalouden tukitasot vakaana ja ennakoitavana seuraavalle ohjelmakaudelle. Huoltovarmuus- ja kriisipaketteja on myös tehty. Ne ovat kuitenkin lähinnä ensiapua tiloille pahimman yli pääsemiseksi.
Kestävä kannattavuus luodaan markkinoilla, siksi toimia elintarvikemarkkinoiden tasapainon korjaamiseen tarvitaan. Kauppa on tehnyt poikkeusolojen aikanakin ennätystuloksia. Sen sijaan ruuantuotannon kannattavuus on aina vain heikompaa. Näin ei voida jatkaa.
Elintarvikemarkkinalakia ja alkuperämerkintöjä on tiukennettu. Koko toimialan vuoropuhelua ja toistensa ymmärtämistä on pyritty vahvistamaan. Nämä toimet eivät kuitenkaan riitä.
Tarvitaan kilpailulainsäädännön uudistus, kauppatapoihin muutoksia, lisämaksut ulkomaisille tuotteille, jotka eivät täytä kotimaiselta tuotannolta ja tuotteilta vaadittavia kriteereitä, tuottajaosuuskuntien merkittävästi laajempaa yhteistyötä ja muutosta kilpailuviranomaisten tulkintaperusteisiin.
Sinisilmäinen usko maailmanmarkkinahintoihin ja normaalioloihin tehtyihin Maailman kauppajärjestön säännöksiin on hävinnyt. Huoleen ruokaturvan ja omavaraisuuden säilymisestä on herätty. Kotimainen ympärimaan sijaitseva ruuantuotanto on iskunkestävämpi, kuin globaali ja keskitetty järjestelmä.
Sama pätee myös energiantuotantoon. Suomen monipuolinen energiantuotantopaletti ja hajautettu malli on toimiva. Tarvetta uudistamiseen on, mutta perustoimintatapamme on oikea ja omaa energiantuotantoa tulee edelleen vahvistaa.
Huoltovarmuuteen ja kestävään tulevaisuuteen liittyy myös käynnissä oleva metsäkeskustelumme. Siinä on valitettavasti ”omaan jalkaan ammunnan” maailmanennätyksen piirteitä. Metsät ovat meille ratkaisu – eivät ongelma. Pystymme tekemään metsissä yhtaikaa monia asioita. Tämä tuntuu osalta unohtuvan.
Kaiken lähtökohta ovat terveet, hyvinvoivat ja alati kasvavat metsämme. Näistä pidämme kiinni jatkossakin. Keskiössä ovat sadat tuhannet metsänomistajat, jotka päättävät metsien hoidosta ja käytöstä. Ratkaisuja on yhtä monia kuin on metsänomistajiakin. Siksi myös kestävyys, monialaisuus ja monimuotoisuus säilyvät.
Aina voimme tehdä asioita entistäkin paremmin. Ensiharvennusrästit ja taimikot kuntoon, korjuujälki harvennuksissa paremmaksi, enemmän oikea-aikaisuutta metsänhoitoon. Näin toimimalla metsäomaisuutemme arvo säilyy ja kasvaa. Lisäksi kasvaa tuotto kansantalouteen ja ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin.
On välttämätöntä pitää metsiä koskeva päätöksenteko Suomen omissa käsissä. Nykyinen hyvin ideologisesti virittynyt EU-komissio on yksisilmäisyydessään halukas siihen puuttumaan. Tämä on EU:n jäsenmaiden estettävä.
Suomessa on metsäalan maailmanluokan osaamista. Maailmanlaajuisia ongelmia emme pysty ratkaisemaan, mutta pystymme viemään osaamista, teknologiaa, ratkaisumalleja ja laitteita, joilla kädenjälkemme on valtavan paljon kokoamme suurempi. Tästä hyötyvät aivan kaikki.
Mistä nämä mahdollisuudet kumpuavat? – Maaseudulta ja maaseudun ihmisistä.
Siksi maaseudun elinvoimalla on ratkaisevan suuri merkitys koko Suomen menestykselle. Pidetään tästä yhdessä huolta.
Jari Leppä
Kirjoittaja on pertunmaalainen keskustan kansanedustaja.