Mikkelin kuntapolitiikkaan tupsahti uusi sitoutumattomien valtuustoryhmä. Samalla liike nytin ryhmä lakkasi. Uuden ryhmän muodostavat nyt-liikettä edustanut Anna Reponen ja kokoomuksen listoilta sitoutumattomana valittu Juha Ropponen.
Yksittäisenä asiana pienryhmän syntyminen ei ole iso uutinen. Tämän kokoluokan liikahduksia nähdään kunnissa joka valtuustokausi.
Mikkelissä uuden ryhmän syntyä on vaikea nähdä yksittäisenä asiana. Poliittisessa kulttuurissa tuntuu olevan jotain pielessä, kun niin monessa ryhmässä nähdään eriasteista kipuilua.
Kuntalaisille ryhmien hajaannus näkyy päätöksenteon vaikeutena. Hankalissa päätöksissä tarvittaisiin vahvoja ryhmiä sekä johtajia, joilla on mandaatti sopia kompromisseista.
Kuntavaaleista on reilut puolitoista vuotta. Silloin valtuustoon nousseista ryhmistä vain vihreät ja KD jatkavat täysin alkuperäisessä kokoonpanossaan.
Ensin Jussi Marttinen löysi sisäisen VKK:laisensa jäätyään kiinni päihtyneenä ajamisesta. Sitten SDP:n ryhmä hajosi pirstaleiksi ja Marita Hokkasesta tuli siinä tohinassa keskustalainen.
Äänikuningatar Satu Taavitsainen jäi ryhmien ulkopuolelle, mutta muut demarit sentään liittyivät takaisin yhteen. Rauha palasi – ainakin näennäisesti.
Julkisuuteen ryhmien sisäiset kähnäykset ovat näkyneet eniten demareissa ja perussuomalaisissa. Se ei silti tarkoita, että muissa isoissa ryhmissä asiat olisivat erityisen hyvin.
Politiikan ulkopuoliselle saattaa tulla yllätyksenä, että verisimmät taistot tapahtuvat puolueiden sisällä eikä välillä.
Politiikkaan hakeutuu kunnianhimoisia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Vallasta taistellaan. Vaalijärjestelmämme on sellainen, että jo vaaleissa ehdokkaan pahimmat uhkaajat ovat saman listan muita ehdokkaita.
Sama juttu, kun vaalien jälkeen jaetaan luottamuspaikkoja. Valinnat tehdään ryhmissä. Joillekin jää aina hampaan koloon.
Vallasta luopuminenkin tuntuu pahalta. Tuore esimerkki nähtiin, kun Taavitsainen ja ryhmänsä sivuun sysäämä Raimo Heinänen (ps.) valittivat Mikkelin valtuuston päätöksestä, jolla kaupunginhallituksen puheenjohtajisto uusittiin.
Ei käy kateeksi ryhmien johtajia, jotka yrittävät pitää kaikki tyytyväisinä.
Eduskuntavaalien lähestyminen tuppaa näkymään myös kuntapolitiikassa. Aloitteellisuus kasvaa. Näkyvyydestä kilpaillaan.
Tässäkin pahimmat kilpailijat ovat omia. Jos muistellaan vuosia taaksepäin, niin esimerkiksi Mikkelissä demareiden riidoilla on tiukka kytky taisteluun kansanedustajan paikasta.
Kuinka monta eduskuntavaaliehdokasta Mikkelin valtuustosta löytyykään? Ainakin yhdeksän.
Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.