Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Vaalitaistelussa kukin etsii sopivia vihollisia

Yksi suomalaisen politiikanteon piirteistä on ollut puolueiden joustavuus. Vaalien jälkeen on katsottu tulos, ja hallitukseen ovat menneet puolueet, joille tulos on menon mahdollistanut.

Hyvin monenlaisia yhdistelmiä on nähty. Ideologiat eivät ole muodostuneet ylivoimaisiksi esteiksi.

Tämä perinne on murtumassa. Kuluneella viikolla kuultiin useamman puoluejohtajan suulla, ettei perussuomalaiset kelpaa vaalien jälkeen kaveriksi. Pelin aloitti vihreiden Maria Ohisalo. Perässä seurasivat vasemmistoliiton Li Andersson ja SDP:n Sanna Marin.

Kun riittävän moni puolue lukitsee kantansa ennen vaaleja, tämä rajoittaa mahdollisia hallituspohjia. Kehitys voi johtaa kohti niin sanottuja blokkivaaleja, joissa jäljelle jää kaksi leiriä, mistä valita.

Jos ajatellaan äänestäjien "kuluttajansuojaa", on tietysti reilua, että etukäteen kerrotaan, keiden kanssa suostutaan leikkimään.

Kääntöpuolena on puolueiden välisten rajalinjojen jyrkkeneminen. Samalla halukkuus konsensukseen ja kompromisseihin häviää.

Konsensuksella on jossain porukoissa huono maine. Sen voi ajatella johtavan loivaliikkeiseen politiikkaan, jossa kaikkia tahoja ymmärretään eikä vaalitulos näy politiikan suunnassa minään isona kurssinmuutoksena.

Nyt eletään poikkeusaikaa. Uuden hallituksen pitäisi pystyä huolehtimaan maan turvallisuudesta Venäjän sotapolitiikan aiheuttamassa uudessa tilanteessa. Samalla nopeita toimia vaativat taantumaan ajautuva talous, ympäristökriisi, luontokato, energiantuotanto ja -hinta sekä maan velkaantuminen ja kestävyysvaje. Muutamia mainitakseni.

Uuden hallituksen pohjan pitäisi olla sellainen, että päätöksiä syntyy. Vähemmistöhallituksella tai niukalla kannatuspohjalla tähän on paha päästä.

Laaja pohja taas edellyttäisi kykyä ja halua sovittaa puolueiden näkemyksiä toisiinsa. Tällaisesta ei viimeaikoina ole viitteitä nähty.

Punavihreät puoluejohtajat ovat linjauksillaan nostaneet perussuomalaiset vaalien keskiöön. Perussuomalaiset on jokaiselle niistä hyvä vihollinen, jota vasten omaa kuvaa voi yrittää kirkastaa omien kannattajien joukossa.

Voisi kuvitella, että asetelma sopii myös perussuomalaisille. Kun muut puolueet vieroksuvat, on helpompaa näyttäytyä muista poikkeavana todellisena vaihtoehtona.

Syntynyt uusi asetelma nostaa myös keskustan kokoaan suurempaan rooliin. Kun vaihtoehtoja on lukittu, toimivaa enemmistöhallitusta voi olla vaikea saada aikaan ilman keskustaa.

Miten tämä näkyy vaalikamppailussa?

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.