Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Tarvitaanko kouluissa uskontoa? – Ainakin valinnanvapautta pitäisi lisätä

Meininki Pukinmäen alakoulun uskonnontunneilla oli avoimen hengellistä. Opettaja polki urkuharmonilla sävelet. Me lapset lauloimme.

Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Vanhassa virsikirjassa numero oli 479.

Ateisteista ei oltu kuullutkaan. Luokan ainoa ortodoksi veisasi mukana.

Nyt – reilut 40 vuotta myöhemmin – elämä on monimutkaisempaa. Joka luokalla on kirkkoon kuulumattomia. Muslimeita löytyy melkein joka koulusta ja isoissa kaupungeissa myös vaikkapa buddhalaisia, katolisia, krishnoja ja bahá’í-uskonnon harjoittajia.

Harmonit on hävitetty. Uskontotuntien julistaminen on vaihtunut lähelle muista oppiaineista tuttua lähestymistapaa. Silti Suomen kouluissa opetetaan yhä lähinnä evankelisluterilaista uskontoa.

Turun piispa Mari Leppänen kysyi kaksi viikkoa sitten (HS 3.1.), olisiko kouluissa aika siirtyä kaikille yhteiseen uuteen katsomusaineeseen.

Se onkin erinomainen kysymys. Nykyinen malli ei nimittäin ole tasa-arvoinen. Opetus ei myöskään palvele tärkeintä tarkoitustaan.

Yhdenvertaisuusongelmaan ovat ottaneet kantaa ainakin Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto ja lapsiasianvaltuutettu. Kyse on esimerkiksi siitä, että kirkkoon kuulumattomat voivat valita uskonnon opiskelun, mutta kirkkoon kuuluvat eivät voi valita elämänkatsomustietoa eli ET:tä.

Viime keväänä katsomusaineiden opetusta selvitettiin ministeriön toimeksiannosta. Nykymallin iso ongelma on, että eri tavoin uskovat pidetään opetuksessa erillään. Tämä ei lisää kohtaamista, keskustelua sekä erilaisten kulttuurien ja uskontojen ymmärtämistä, vaikka juuri tämä olisi olennaista.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) tarttui piispan täkyyn. Hän kannatti MTV:n haastattelussa nykymallin muuttamista.

Yhtenä vaihtoehtona Andersson piti kaikille yhteistä katsomusainetta, johon yhdistettäisiin piirteitä sekä ET:stä että uskonnonopetuksesta. Toinen vaihtoehto olisi valinnainen järjestelmä, jossa jokainen saisi valita ET:n tai uskonnon.

Kansalaisten parissa suopeutta yhteen katsomusaineeseen löytynee. Ylen kolmen vuoden takaisessa gallupissa 70 prosenttia vastaajista kannatti tätä.

Yhden yhteisen katsomusaineen luominen on pitkä ja riitaisa tie. Siinä iso kysymys on, kuinka paljon painotetaan uskontojen opettamista ja kuinka paljon ET:stä tuttuja teemoja eli ihmisenä kasvua ja hyvää elämää.

Kirkon piirissä löytyy kannatusta uskontopainotuksille.

Kun muistaa, kuinka verisiä taistoja syntyy joulukirkon järjestelyistä, on helppo ennustaa, ettei asia valmistu seuraavallakaan hallituskaudella.

Helpompi tie olisikin lähteä liikkeelle valinnanvapauden kautta. Uskonnonvapauden hengessä.

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.