Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Vaalirahoitus ei ole niin avointa kuin pitäisi

Iso kampanjabudjetti ei takaa kenellekään kansanedustajapaikkaa. Kyllä raha silti auttaa. Keskustelu vaalirahoituksesta aktivoituu aina eduskuntavaalien yhteydessä.

Nyt keskustelun kierroksia nostaa elinkeinoelämän järjestöjä edustavan Pro Markkinatalous ry:n poikkeuksellisen iso vaalituki. Yhdistys on jakanut talvella pelkästään Kaakkois-Suomen vaalipiirissä arviolta 90 000 euron avustukset. Pääosin summa on mennyt keskustan ja kokoomuksen piirijärjestöille sekä yksittäisille ehdokkaille.

Pro Markkinatalouden kerrotaan olevan elinkeinoelämän vastaus työntekijäjärjestöjen edellisvaalien kampanjalle. Nyt SAK on tehnyt jo oman vastavastauksena ja aikoo jakaa ison summan omaa ideologiaansa tukeville ehdokkaille.

Ehdokkaiden tukeminen ja tuen vastaanottaminen ovat lähtökohtaisesti täysin hyväksyttäviä, jopa kannatettavia asioita. Olennaista on, ettei tästä aiheudu vääränlaista riippuvuutta. Demokratialta häviää uskottavuus, jos syntyy vaikutelma, että rahalla voi ostaa edustajia.

Jotta riippuvuuksia ei synny ja jotta asiaa voidaan valvoa, vaalirahoituksen antamisesta ja avoimuudesta on säädetty lailla. Vuoden 2009 vaalirahoituslaki on tuonutkin asiaan selkeyttä. Jo useiden vaalien kokemuksella on silti helppo sanoa, että porsaanreikiä löytyy.

Lain keskeinen ongelma on, että valtaosa rahoituksesta jää yhä piiloon. Yksittäisten ehdokkaiden on kerrottava vain 1 500 euroa ylittävien lahjoittajien nimet. Ilmoitusrajaa on helppoa kiertää antamalla esimerkiksi useita 1 499 euron tukia eri perheenjäsenten tai tytäryhtiöiden nimissä.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kaakkois-Suomen 22 valittua kansanedustajaa ja varaedustajaa käyttivät kampanjoihinsa yhteensä 683 000 euroa. Ehdokkaiden omasta pussista kaavittiin tästä 40 prosenttia. Ulkopuolista rahaa kampanjoihin tuli eri lähteistä 410 000 euroa. Näistä antajan nimi on tiedossa vain 110 000 eurosta. Vaalirahoituksen avoimuus siis toteutui 27-prosenttisesti.

Oma kysymyksensä on puolue- ja muilta yhdistyksiltä tuleva tuki. On toki hyvä kertoa, jos ehdokas saa vaikkapa puolueyhdistykseltään 3 000 euroa. Se jää silti ilmaan, mistä raha on tullut yhdistykselle, eikä kukaan saa tietää, millaisia kiitollisuudenvelkoja ehkä syntyy.

Myös vaalikampanjoiden koon rajoittamisesta on ajoittain keskusteltu. Ajatus ei ole aivan hullu. On nimittäin ilmeistä, että nykyinen malli suosii muutamaa puoluetta, jotka keräävät pääosan vaalirahasta. Nämä ovat kokoomus, SDP ja keskusta. Vaikkapa perussuomalaiset ja vihreät ehdokkaat joutuvat useammin maksamaan kampanjansa itse.