Olipa mielenkiintoista lukea valtuutettujen ja eduskuntavaaliehdokkaiden mielipiteitä siitä, pidetäänkö Mikkelin maaseudut asuttuina. Jo kysymyksen asettelu on mielenkiintoinen. Maaseudun asukkaat maksavat veroja saman verran kuin keskusta-alueen asukkaat mutta mitä he saavat enää vastineeksi?
Kuntaliitosten jälkeen on palveluita ajettu alas ripeästi, perusteluina säästöjen tarve. Säästöistä on näkynyt hyvin päättäjien arvomaailma päätöksiä tehdessä. Kuntalaisille tärkeät peruspalvelut on lakkautettu tai vähintäänkin supistettu minimiin, on lakkautettu kirjastoja ja kyläkouluja.
Koulupolitiikka on ollut poukkoilevaa ja lyhytnäköistä, jättikouluissa ei oppimistulokset varmastikaan parane. Peruspalveluita on karsittu mutta samaan aikaan on jatkettu tappiollisten bisnesten ja hankkeiden tukemista, esimerkkeinä Biosairila ja aikoinaan Mikkeli-puisto.
Lisäksi osaamattomuus näkyy surullisella tavalla ylimääräisinä menoerinä, kuten jätevedenpuhdistamon budjetin paisumisena ja nyt urakkasopimuksen riitauttamiskustannuksina käräjäoikeuden hyvin perustellun päätöksen jälkeen.
Onko niin,että nämäkin menot katetaan lakkauttamalla ne vähäisetkin palvelut maaseudulla, lakkauttamalla muutamien uimarantojen ylläpito, supistamalla opetuksesta ja lapsilta ja nuorilta jälleen kerran?
Tuttu puuhastelu saa näin jatkua ja uusia menoeriä varmasti tulee lisää. Toivottavasti näistä eduskuntavaaleista tulee aidot arvovaalit ja maaseutukin saa jälleen osakseen elinvoimaa tukevia edustajia.
Tiina Väisänen
Kirjoittaja on mikkeliläinen sairaanhoitaja.