Tiedätkö sen tunteen, kun astut ovesta ulos ja jalkasi osuu jätöksen päälle? Tai sen iki-ihanan tuoksun keväisin, kun lumen alta paljastuu talvella sinne piilotettu koirankakka?
Minäpä tiedän vähän liiankin hyvin.
Joka vuosi olen kohdannut saman ongelman: koiranomistajat eivät siivoa lemmikkinsä jätöksiä pois kävely- ja pyöräteiltä. Varsinkin talven jälkeen kävelylenkki on kuin esterata, sillä kuka nyt muovipusseja tarvitsisi, jos jätöksen voi piilottaa työntämällä sen lumen alle.
En ole ainoa, joka ongelman on huomannut. Olen kuullut valitusta perheenjäseniltäni sekä ystäviltäni, kun jonkun kengänpohjaan on tarttunut koirankakka, joka löyhkää kilometrien päähän. Puhumattakaan pikkulapsiperheiden vanhemmista, jotka joutuvat jynssäämään kuomien pohjasta kuivunutta kakkaa tai vahtimaan koko ajan, että lapsi ei vain astu kokkareen päälle. Omalle äidilleni tämä aiheutti paljon päänvaivaa. Onko siis paljon pyydetty keräämään hauvasi ulosteet pussiin ja viemään ne niille tarkoitettuun roskapönttöön?
Kun ostat koiran, tulee mukanasi vastuu ja velvollisuus huolehtia niin koiran hyvinvoinnista, kuin niiden tarpeiden siivoamisesta pois julkisilta paikoilta. Jos on niin vaivalloista ja hankalaa huolehtia näinkin pienistä perusasioista, miettisin vielä kahdesti sopiiko koiran omistaminen sinulle alkuunkaan.
Ymmärrän, että jos olet vanha ja selkävaivainen, niin jätösten siivoaminen on vaivalloisempaa, mutta varmasti on jokin läheinen, lapsenlapsi tai vaikka naapuri, joka tulee mielellään auttamaan koiran lenkittämisessä ja ulkoiluttamisessa. Roskapussien käyttämättömyyttä ei voi perustella myöskään luonnonsuojelulla, sillä on olemassa biopusseja.
Jos roskapussi sattuu joskus unohtumaan, ei se ole maailmanloppu, sillä esimerkiksi Mikkelissä olen nähnyt paljon lyhtypylväisiin ja aitoihin kiinnitettyjä koirankakkapusseja. Ja miettikääpä, miten kätevää on solmia pussit talutushihnaan tai pistää niitä muutama taskuun ihan kaiken varalta.
Siivoamalla ulosteet pois kaduilta tehdään kävelylenkeistä kaikille mieluisia, myös koiranomistajille.
Olivia Salminen
Kirjoittaja on Mikkelin Urheilupuiston koulun oppilas.