EK:n Kuntaranking pisti taas Suomen seutukunnat järjestykseen yritysmyönteisyyden mukaan. Mikkelin seutu sijoittui 25 seutukunnasta kolmanneksi viimeiseksi.
Pitäisikö olla huolissaan? Ilman menestyviä yrityksiä eivät pärjää kunnat, seudut eivätkä niiden asukkaat. Kyse on verotuloista, työpaikoista ja elämisen perusedellytyksistä.
Sijoitus häntäpäässä ei toki ollut yllätys. Edellisessä mittauksessa Mikkelin seutu oli sijalla 21. Kolme vertailun kärkisijaa menivät Seinäjoen, Rauman ja Salon seuduille.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK toteuttaa Kuntarankingin kahden vuoden välein. Sillä pyritään mittaamaan Suomen eri alueiden vetovoimaisuutta yritystoiminnan kannalta. Vertailussa yhdistyy kaksi erityyppistä aineistoa, toisaalta yrityksille suunnattu kysely, toisaalta aluekohtaiset kuntatalous- ja yrittäjyystilastot.
Mikkelin seutu pärjää huonosti lähes kaikilla vertailun osa-alueilla. Ainoa poikkeus on yrittäjyysaktiivisuus, jossa Mikkelin seutu sijoittuu maan keskitasolle. Tämä mittari kertoo siitä, kuinka paljon alueella toimii yrityksiä ja kuinka paljon uusia perustetaan. Huonot olosuhteet eivät siis onneksi lannista, vaan yrittäjät jaksavat yrittää.
Elinkeinopolitiikan, saavutettavuuden, kuntatalouden ja yritysilmaston osa-alueilla Mikkelin seudun arvosana heikkeni.
EK:n vertailun pitäisi herättää kuntien päättäjiä jonkinlaiseen itsetutkiskeluun. Hoidetaanko esimerkiksi julkisia hankintoja ja kilpailutuksia niin, että paikalliset yritykset saavat reilut mahdollisuudet pärjätä? Entä olisiko viisasta ottaa yksityiset voimakkaammin mukaan palveluiden tuottamiseen?
Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n toimitusjohtaja Timo Paakki peräänkuuluttaa yhteistä näkemystä ja suuntaa ohjaamaan tekemistä. Hän arvioi, että, että poliittisen päätöksenteon ja yrityskentän näkemykset ovat eriytyneet toisistaan.
Yksi huomionarvoisa asia vertailussa on tulosten laajempi alueellinen eriytyminen. Vertailussa mukana olleista 25 seutukunnasta viisi heikointa ovat kaikki Kaakkois-Suomesta. Häntäpäästä lukien Kouvola, Kotka-Hamina, Mikkelin, Savonlinna ja Lappeenranta.
Tämä tuskin on sattumaa. Takana täytyy olla sellaisia rakenteellisia asioita, jotka ovat yksittäisten kuntien päättäjien tavoittamattomissa. Jos maan seuraava hallitus on valmis Itä-Suomen elinvoiman kehittämiseen, tässä olisi savottaa.