Liike nyt kirjoittaa kaivostoiminnan olevan ristiriidassa Saimaan alueen kehittämisen kanssa. Olen iloinen, että alueen kansanedustajaehdokkaat heräävät kaivosasioihin.
Kaivoslakia on uudistettu tällä kaudella eduskunnassa. Olen seurannut lain uudistusprosessia läheltä ja tarkasti. Kolmisen vuotta sitten malminetsintävaraus napsahti rantapaikalleni Saimaalla. Minusta tuli yhdessä yössä kaivosaktivisti, eikä kyse ollut mistään nimbyilystä (not in my backyard -ilmiöstä). Malminetsintävarauksia ja -lupia alkoi tupsahdella kuin sieniä sateella ympäri Saimaata. Nyt lupia on niin paljon, että niiden laskemiseen eivät kahden käden sormet riitä.
Perustin Saimaa ilman kaivoksia -ryhmän Facebookiin. Ryhmä kasvoi nopeasti, ja nyt jäseniä on jo 30 000. Keväällä 2021 järjestäydyimme samannimiseksi yhdistykseksi. Olen myös Kaivostoiminnalle rajat -kansalaisaloitteen vireillepanija. Helmikuussa 2022 lakialoite luovutettiin eduskuntaan 62 000 kannatusilmoituksen kera.
Olen istunut niin Maikkarin kuin A-studionkin sohvilla keskustelemassa kaivoslain puutteista ja kaivosten ongelmista Suomessa. Lehdistö on kirjoittanut lain epäkohdista ja kymmenistä malminetsintävarauksista ja -luvista Saimaalla ja ympäri maata.
Kaikesta kansalaisvaikuttamisesta huolimatta eduskunnassa juuri nuijittu kaivoslaki on epäonnistunut. Lakiin kirjatut muutokset ovat kosmeettisia. Ainut todellinen uudistus on se, että jatkossa kunnat voivat estää kaivoksen tulon kaavoituksella. Onkin tärkeää, että kaikki Saimaan alueen kunnat ovat hereillä tämän asian suhteen.
Suomessa puhutaan kestävästä kaivosteollisuudesta, mutta todellisuudessa kaivosten tavat käyttää luonnonvaroja ovat johtaneet ympäristön tilan huomattavaan heikentymiseen ja vesistöjen pilaantumiseen. Ikävä esimerkki löytyy Savonlinnasta, suljetun Laukunkankaan kaivoksen jätealueelta, jonka penkat ovat vuotaneet jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan saastuttaen lähistön pienet järvet.
Seuraavan hallituksen onkin otettava kaivoslain remontti jälleen ohjelmaansa. On hienoa, että Saimaan alueen ehdokkaat ovat heränneet tilanteen vakavuutteen. Nyt eivät kauniit sanat kuitenkaan riitä vaan on siirryttävä sanoista tekoihin.
Ehdokkaiden on vaadittava ainakin seuraavia muutoksia kaivoslakiin: Ympäristölupa on säädettävä kaivosluvan ehdoksi. Prosessikemikaaleja kuten ksantaatteja sisältävien prosessivesien juoksutus vesistöihin pitää kieltää. Kaivosten jätealueiden rakenteille tulee määrittää laatukriteerit ja niitä pitää valvoa. Kaivostoiminnalta kokonaan suljetut alueet tulee laajentaa sisältämään tärkeimmät vesistöt kuten Saimaan ja kaikki Natura 2000 -alueet. Intressivertailu eli kaivoshankkeen hyötyjen ja haittojen vertailu tulee säätää lakiin.
Lisäksi kaivosten luvitusta ja valvontaa tulisi kiireellisesti uudistaa. On järjetöntä, että nykyisessä järjestelmässä kaivosyhtiö tuottaa ympäristöarvioinnin itse. Luvan myöntävällä paikallisella viranomaisella ei ole resursseja tietojen tarkistamiseen. Luvat ja valvonta tulisi keskittää, ja niiden valvonta on irrotettava paikallisista ely-keskuksista. Kynnys ympäristövahinkoihin puuttumiseen on liian suuri, kun kaikki ovat paikallistasolla tuttuja keskenään.
Ehdokkaat, jotka ovat valmiita sitoutumaan siihen, että tulevat aktiivisesti edistämään yllämainittuja muutoksia, jos tulevat valituksi eduskuntaan, voivat allekirjoittaa Kaivoskoalition vetoomuksen.
Miisa Mink
Kirjoittaja on Lontoossa asuva vihreiden kansanedustajaehdokas.