Kuuntelin Risto Nordellin ja Minna Pyykön toimittamaa radio-ohjelmaa linnuista ja niiden innoittamana syntyneestä musiikista. Mielenkiintoista ohjelmaa musiikkeineen ja lintujen ääninäytteineen oli mukava kuunnella.
Ohjelma vei ajatukseni myös menneisiin vuosiin. Mieleeni tulivat 1960-luvun elämäni linnut. Todella paljon oli varpusia, kottaraisia ja haarapääskyjä. Lehtopöllöjä lenteli kotitalomme ympäristössä. Myös kanahaukka nähtiin silloin tällöin. Kiurut lentelivät koulutieni peltoaukean yllä.
Tuli haikeus ja kaipaus näistä lapsuuden ja nuoruuden muistoista. Miten ovatkaan varpuset, kottaraiset ja pääskyset vähentyneet. Niiden äänet ovat käyneet harvinaisiksi. Näin ei ole käynyt vain minun elämässäni, vaan niiden lukumäärä laajemmin maassamme on vähentynyt roimasti.
Nykyisin puhutaan paljon luonnon monimuotoisuudesta. Lapsuuteni maalaismaisemassa oli lehmiä ja hevosia sekä muita eläimiä. Näiden eläinten elämä antoi mahdollisuuden suurelle joukolle hyönteisiä, joista riitti ruokaa linnuille. Myös kotieläinten ravinnosta jäi jotain näille siivekkäille.
Tuon ajan maatalous oli osa sitä monimuotoista elämää, joka tarjosi runsaasti ravintoa varpusille, kottaraisille ja pääskyille. Tuli mieleen, että ihmisen elämä on kaventunut niistä päivistä yksipuoliseksi ja steriililksi jättäen myös linnuille vähemmän elintilaa. Ihmiselämän oma monimuotoisuus on katoamassa.
Erja Haukijärvi
Kirjoittaja on mikkeliläinen.