Toivoin julkisesti, kuten moni muukin, ennen kaupungin konserni- ja elivoimajaoston kokousta, että löytyisikö viimeinkin päättäjiltä ”järkeä” tukea kaupunginjohtajan esitystä myydä Esestä 49 prosenttia ja saada Mikkelille taseen ja toiminnan kautta kerääntyneitä isoja ongelma-asioita kuntoon. Ei löytynyt täysin. Kaupunginjohtaja vei perusesityksen käsittelyyn ja lähes maaliin. Eikä tukenut muun muassa osakkeiden ostooikeutta Suur-Savon Sähköstä Eselle. Jotenkin nämä sivujuonteet solutettiin kuitenkin mukaan.
Lopullisen päätöksen tekee valtuusto. Nyt toivoisi valtuutetuille viisautta ja ”isommat saappaat” tähän vaiheeseen. Ne ”pikkusaappaat” pitäisi jättää kotiin, joissa on ollut aika paljon pikkupolitikointia ja tunteita. Tuleva valtuuston kokous on ehkä tulevaisuuden kannalta pitkään aikaan merkittävin haaste saada kaupungin taloudelliset, toiminnalliset, päätöksenteon vaikeudet ja mielikuvalliset asiat kuntoon, jolla Mikkelin asema valtakunnallisestikin arvioituna vahvistuisi.
Jos nyt ei ratkaisu sisällä riittäviä pääomia nopeasti, kärvistely elpymiseen jatkuu ja toiminta vain vaikeutuu. Eikä uusia mahdollisuuksia tässä suuruusluokassa tule.
Kaupunginvaltuutettujen olisi nyt ymmärrettävä, että heidät on äänestetty edustajiksemme ymmärtämään ja hakemaan nopeasti tarpeelliset, järkevät ja pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvat ratkaisut. Se näyttäisi edellyttävän nyt 49 prosetin Esen osuuden myyntiä, jolloin vähimmäisennuste on 120 miljoonaa euroa käytettäväksi alijäämän poistamiseksi, välttämättömän veroäyrin laskuun (2,5 prosenttiyksikköä) sekä muihin veroluontoisten maksujen järkevöittämiseen, epäonnistuneiden investointilaskelmien, sakkojen ja oikeudenpäätöksien mahdollisiin maksuihin sekä tietenkin vetovoima- ja kärkihankkeiden toimien käynnistämiseen. Myös velkaantumista tulisi alkaa käsitellä.
Kaupungilta putoaa Eloisan osat pois ja silloin on koko organisaatio, emo- ja tytäryhtiöineen organisaatioina, päätöksentekokokonaisuutena ja operatiivisena johtohenkilöstöinä arvioitava huolella uudelleen. Nämä ovat saneerausosan tärkeimpiä ykköstoimia.
Kaikki suunnittelu ja ajattelu pitää pukea nyt uuteen strategiaan, jonka edellytykset ovat selvät tavoite- ja toimenpidelinjauksineen sekä osin myös vastuusidonnaisia.
Strategiaosaaminen on ollut Mikkelin suurimpia heikkouksia, jolloin on eletty tässä päivässä ja historiassa. Nyt on suunnattava toimet ja ajatukset 4–10 vuoden visiointiin. Sellaista ”karttaa” tarvitsemme nyt pysyäksemme oikealla tiellä!
Leo Laukkanen
Kirjoittaja on mikkeliläinen kauppaneuvos.