Keskustelu lyhennetystä työviikosta nousee esille tasaisin väliajoin. Nyt asian otti esille kuluneella viikolla työministeri Tuula Haatainen (sd.), kun hän kertoi pyytäneensä työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM) arviointia työajan lyhentämiskokeilujen toteuttamisvaihtoehdoista.
Selvitykselle on aikaa maaliskuun loppuun saakka. Työajan lyhentämiskokeilua voitaisiin toteuttaa seuraavalla hallituskaudella.
Nelipäiväisen työviikkokokeilun väläyttämisellä juuri eduskuntavaalien alla lienee omat tarkoitusperänsä. Ministeri Haatainen perustelee asiaa tuottavuudella ja hyvinvoinnilla.
Työvoimapulasta ja ikääntyvästä työvoimasta kärsivässä Suomessa työajan lyhentäminen kuulostaa ristiriitaiselta. Selvää on, että kaikilla aloilla lyhentäminen tai edes sen kokeileminen ei onnistuisi. Näin arvioi myös Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä Ylen haastattelussa.
Kansainvälisissä työajan lyhentämiskokeiluissa on saatu hyviä tuloksia. Työstressi on vähentynyt ja tyytyväisyys lisääntynyt. Härmä kritisoi kuitenkin kokeilujen lyhytkestoisuutta. Vuoden tai kahden mittaisella kokeilujaksolla voidaan vasta arvioida, pysyykö työn tuottavuus ennallaan. Sen sijaan tuottavuuden kasvusta ei kokeiluissa juurikaan mainita.
Suomalainen työelämä tarvitsee uudistumista. Satsaus työhyvinvointiin ja lisätyövoimaan kriittisille aloille olisi jo hyvä askel uudistumisessa. Työajan lyhentämisestä voitaneen keskustella vasta sitten, kun kokeiluista on saatu riittävän vahvaa näyttöä, että se palvelee työntekijän lisäksi myös elinkeinoelämää ja kansantaloutta.
Nelipäiväisen työviikon lisäksi naftaliinista olisi hyvä kaivaa esiin myös 1990-luvulla kokeillun kuuden tunnin työpäivän tulokset. Vaihtoehdoista voi löytyä uutta viisautta.