Surullisena olen seurannut Mäntyharjun kunnan hallinnon ja poliittisen päätöksenteon toimintakulttuuria viimeisen 20 vuoden ajan. Toimin itse kunnan perusturvajohtajana vuosina 2002–2008, jolloin jäin vuorotteluvapaalle, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää työskennellä poliittisesti riitaisassa ja omaa virkamiestyötäni väheksyvässä ilmapiirissä.
Silloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja katsoi muun muassa aiheelliseksi tulla lähes jokaiseen perusturvalautakunnan kokoukseen arvostelemaan valmistelu- ja johtamistyötäni. Myös tuolloin virassa toiminut läheinen työparini johtava lääkäri ja hänen kanssaan liittoutunut toinen kunnanhallituksen ja samalla myös perusturvan johtoryhmän jäsen tekivät työstäni äärimmäisen haastavaa. Silloiselle kunnanjohtajalle ongelmista puhuessani hän vain totesi, että ”sopikaa pojat riitanne…”. Onneksi kaikkein lähimmät työkaverit ymmärsivät tilanteen ja olivat tukena vaikeina hetkinä.
Surullinen olen nyt erityisesti sen vuoksi, että mikään ei näytä muuttuneen Mäntyharjun kunnan toimintakulttuurissa 20 vuodessa, vaikka toimintaympäristö on täysin toinen kuin 15–20 vuotta sitten.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka käsittivät silloin kunnan budjetista noin kaksi kolmasosaa, ovat siirtyneet jo vuonna 2017 kunnalta laajemman kuntayhtymän vastuulle. Luulisi, että kunnan murheet olisivat vastaavasti vähentyneet, mutta silti olemme saaneet lukea lehdistä jatkuvista poliittisista ristiriidoista ja hallinnon haasteista.
Esimerkiksi Pitäjänuutiset on kirjoittanut kunnasta pois lähteneiden viranhaltijoiden – viimeksi kahden teknisen johtajan – näkemyksiä niistä toimintakulttuuriin liittyvistä syistä, jotka ovat saaneet heidät hakeutumaan muualle ja ainakin itselleni nämä tilitykset ovat tuntuneet tosi tutuille.
Tunnen myös muutaman muun entisen kunnan työntekijän, jotka ovat kokeneet samoja kielteisiä tunteita työnantajaansa kohtaan ja hakeutuneet tästä syystä muihin tehtäviin. Tuntuu kurjalta, jos tietää yrittäneensä parhaansa, mutta tulleensa silti savustetuksi ulos kunnan palveluksesta.
Nyt näyttää vuorostaan kunnanjohtaja Jukka Ollikaisella olevan tuliset paikat, kun häntä ollaan näyttävästi savustamassa ulos. Tuntematta yhtään tarkemmin tilanteen taustoja ainakin ulospäin tilanne näyttää jälleen hyvin ikävältä ja kunnan mainetta vahingoittavalle. Ehkä tämä kirjoituksenikin, mutta pakko on nyt ottaa kantaa. Mikä on kunnan luottamushenkilöiden vastuu omista viranhaltijoistaan ja päätöksistään?
Pitäisikö katsoa peiliin? Kuinka vuodesta toiseen kunnan päätöksentekoelimissä istuvat samat henkilöt voivat jatkuvasti tehdä niin vääriä henkilöstövalintoja, että väärin valitut pitää ”koeajan” jälkeen heittää ulos? Mitä jos vaihdettaisiin seuraavissa vaaleissa päätöksentekijät? Mäntyharju on hieno paikka asua ja elää, miksi siis liata omaa pesää?
Uutinen Ruotsista Tukholman hyllytetyn poliisipäällikön Mats Löfvingin kuolemasta pysäytti miettimään sitä, minkälaisia seurauksia pahimmillaan voi julkisella arvostelulla ja muulla myllytyksellä olla yksilön näkökulmasta. Kaikki me olemme ihmisiä ja jokainen tekee virheitä, mutta ketään ei pidä ajaa sellaiseen nurkkaan, että sillä on henkilökohtaisessa elämässä katastrofaaliset seuraukset. Myös oma etu ja ego pitäisi unohtaa silloin, kun ajetaan yhteisön etua ja hyvinvointia!
Henrik Sanmark
Kirjoittaja on Mäntyharjussa asuva kunnan entinen perusturvajohtaja.