Luettuani tämän lehden 7.3. pääkirjoituksen, mikä oli mielestäni kirjoitettu jotenkin "raflaavasti" osittain tietenkin aiheuttaakseen keskustelua urheilusta ja sen nykytilasta.
On totisinta totta, että menneet hiihdon MM-kisat eivät menneet suomalaisilta yhtään sinne päin, mitä odotukset olivat, kun taas yleisurheilun EM-hallikisat menivät ihan kiitettävästi kaksine kultamitaleineen.
Suomi asukasluvultaan pienenä maana pärjää mielestäni monessakin lajissa erittäin hyvin maailman mittapuun mukaan ja tuottaa hyviä yksilöitä, jotka pärjäävät ympäri maailmaa.
Urheilu on siinä mielessä jännää, että joka lajissa tulee niin ylä- kuin alamäkiä, kun se on myös resurssikysymys. Ajatellaan vaikka tätä yleisurheilua. Yleisurheilu nousi 1970–1980-luvuilla Suomessa maailman tason lajiksi ja Suomi oli joukkueena jopa superliigassa. Sitten alkoi alamäki ja Suomi romahti B- ja C-tason maiden joukkoon. Nyt taas ollaan siinä ilahduttavassa tilassa, että meillä alkaa olla ihan Euroopan mittapuun mukaan pärjääviä urheilijoita. Mitä se vaatii? No tietenkin sen, että vanhemmat opettavat lapsiaan liikkumaan, nuorena harrastetaan monenlaista liikuntaa ja niin edelleen.
Suomeen on rakennettu kiitettävästi urheiluhalleja sekä saatu näihin halleihin hyviä vetäjiä ja valmentajia. Vielä en malta olla mainitsematta, että kun saataisiin näille vetäjille kohtuullinen korvaus työstään, niin se maksaisi ajan kuluessa itsensä takaisin ihmisten terveytenä.
Mitä hiihtoon tulee, niin on tosiasia,että meidän terävin kärki alkaa tulla pian siihen ikään, että kehitystä ei enää ole odotettavissa, joten katseet on nyt käännettävä entistä enemmän nuorten suuntaan. Meillä Suomessa on tällä hetkellä enemmänkin kuin pääkirjoituksessa mainittu Anttola, jotka toivat nuorten MM-hiihdoista Kanadasta yhteensä seitsemän mitalia (Kähärä, Tossavainen, Rantala ja niin edelleen).
Lisäksi kannattaa mainita nuoret Moilanen, Ruuskanen, jotka ovat myös nuorten maailmanmestareita. Ei Suomi ole niin kriittisessä tilassa mitä me "kovimman urheilulajin" penkkiurheilun taitajat voivottelemme ja parhaansa yrittäneitä urheilijoita arvostelemme ja lyttäämme. Hiihdossa vaan nyt on se tilanne, että aikaa on kaksi vuotta seuraaviin arvokisoihin, joten on aika saada palikat kasaan ja hihat heilumaan.
Tapio Kosonen
Kirjoittaja on mikkeliläinen.