VR tiedotti maanantaina, että Mikkelin arkipäivien junayhteydet paranevat ainakin kevään ajaksi. Kyse on uuden varhaisen aamuvuoron lisäämisestä Helsingistä Mikkelin suuntaan sekä iltajunasta Helsingin suuntaan.
Hyvä, että VR lisää vuoroja edes koemielessä. Tällä hetkellä tarjonta on turhan heikko. Työmatkalainen esimerkiksi pääsee junalla Helsinkiin vasta aamukymmeneksi. Ei siihenkään voi olla tyytyväinen, että Helsingistä lähtee junia Savon radan suuntaan vain kolmen tunnin välein.
Alueen toimijat ovat lobanneet parempien yhteyksien puolesta, mutta vastakaikua on tullut vähänlaisesti. Koronapandemia vähensi liikkumista ja söi vuorojen kannattavuutta. Paluu normaaliin on tahmonut.
Jos junaliikenteen palvelutaso on heikko, asiakkaat joutuvat etsimään muita ratkaisuja. Sinällään junaliikenne olisi hyvä keino maakuntakeskusten väliseen liikenteeseen. Juna on ympäristöystävällinen, ja matka-ajan voi hyödyntää vaikka nukkuen tai töitä tehden.
Parin viime vuoden aikana raideliikenteen kehittämisestä on keskusteltu kiivaastikin. Päähuomio on kuitenkin mennyt uusiin suuriin raideinvestointeihin pääradalla, Turun suunnalla tai idässä. Miljardiratojen suunnittelu ja päätöksenteko vievät vuosia. Kyse on massiivisista investoinneista, joiden toteutumisessa katsellaan parhaassa tapauksessakin jonnekin 20 vuoden päähän.
Lähestyvät vaalit ovat tuoneet uusia sävyjä ratakeskusteluun. Esimerkiksi valtiovarainministeripuolue keskusta huomasi yllättäen, ettei miljardiratoihin löydykään miljardeja ja nosti radat leikkauskohteeksi. Samoin valtiovarainministeriö nosti isot ratahankkeet omalle "leikkauslistalleen".
Aika näyttää, kehittyykö valtiontalous siihen suuntaan, että ratainvestointeja ryhdytään joskus myös toteuttamaan. Toivoa sopii, että raideliikenteen kehittämistä ryhdytään jo pikavauhtia edistämään muillakin tavoilla.
Kuluttajan kannalta muutamaa minuuttia nopeampi rata ei lopulta taida olla ratkaiseva asia. Hitaampi rata voittaa, jos yhteyksiä ja jatkoyhteyksiä on tarjolla silloin, kun asiakkaalla on tarve liikkua.
Savon radan suunnan palvelutasossa on varmasti paljon parannettavaa ilman uusia oikoratojakin. Lisävuorojen ja radanparannusten lisäksi kyse voi olla vaikkapa nettiyhteyksien laadusta ja hinnoittelumalleista. Mikä parasta, miljardeja ei tarvita, vaan monia tällaisia asioita voi tehdä jo miljoonilla euroilla.