Eduskuntavaaleihin on enää kukonaskel. Vaalipäivän lähestyessä poliittiset spekulaatiot alkavat käydä yhä kuumemmin. Usein toistetut poliittiset teemat kertautuvat jokaisessa paneelikeskustelussa. Puolueet ja yksittäiset poliitikot ottavat hetkittäin rajusti mittaa toisistaan. Se kaikki sisältyy terveeseen poliittiseen väittelyyn.
Se, että saamme äänestää vapaissa vaaleissa, on ainutlaatuista maailmassa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin demokraattisia kanavia pitkin. Siksi Suomessa ”nukkuvien puolue” merkitsee kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmämme elinjuurien kuolettamista.
Kuten asiaan kuuluu, kansanvallan ritarit lupaavat nytkin hymysuin äänestäjille kaikenlaista mannaa. Kasvonilmeistä päätellen he ovat vaalimainoksissaan maan onnellisimmat ihmiset.
Mutta kun vaali-ilta koittaa, monien hymy hyytyy. Rannalle jääminen tuntuu aina karvaalta tappiolta.
Muistan pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksen, jossa hän kuvasi eduskuntaan pyrkiviä ehdokkaita. Heillä kaikilla oli enkelin kaavut yllään. Vaalikentillä he esiintyivät hyvinä lähettiläinä, jotka lupasivat täyttää äänestäjien toiveet.
Kun sitten vaalihuoneiden ovet sulkeutuivat, sekä rannalle jääneet että läpimenneet riisuivat enkelin pukineensa ja ripustivat ne kaappiin. Helpottuneina he huokasivat: ”On se ihanaa, että voimme taas olla tavallisia ihmisiä”.
Poliitikot kestänevät hivenen sarkasmia, kun totean, että vaalipäivän iltana he taas muuttuvat tavallisiksi kuolevaisiksi.
Millainen sitten on hyvä poliitikko? Määritelmiä on monia, mutta ainakin todellisuudentaju on yksi menestyvän poliitikon ehto. Lisäksi yhteiskunnan toimintatapojen tietäminen ja poliittisten koneistojen hallitseminen sekä historian tuntemus ovat välttämättömiä lainsäätäjän avuja.
Aivan erityisesti haluan alleviivata historian tuntemusta, koska se rokottaa näköalattomuutta vastaan ja auttaa suhteuttamaan asioita suurempaan perspektiiviin.
Hyvä poliitikko on selvillä ihmisten toiveista ja odotuksista, myös pettymyksistä ja kaikesta, mikä elämään kuuluu. Hänellä on kyky eläytyä erilaisten ihmisten tilanteisiin ja ajatusmaailmoihin, myös poliittisten vastustajiensa ajatteluun ja arvostuksiin. Tällaista empatiakykyä ei valitettavasti vaalien alla testata.
Millainen Suomi on vaalien jälkeen? Tuskin kovin erilainen kuin ennen vaaleja. Rahan perässä me edelleenkin juoksemme ja osoitamme pyhää kunnioitusta kurssinoteerauksille.
Suojaverkkojen läpi putoaa vastedeskin pitkäaikaistyöttömiä, ylivelkaantuneita, asunnottomia, mielenterveysongelmaisia ja lapsiperheitä. Seurakuntien ruokakassit ovat yhä kysyttyjä.
Kaikesta huolimatta suomalaisten hyvinvointi on maailmanlaajuisesti omaa luokkaansa. Sen eteen ovat nuo enkelikaapuiset lainsäätäjämme tehneet hyvää työtä.
Matti Wirilander
Kirjoittaja on mikkeliläinen teologian tohtori.