Mikkelin taloudenhoito on aidosti lyhytnäköistä ja sekavaa poukkoilua, jossa omaisuutta myydään pilkkahintaan ja urakka-asioita ja lakipykälien tulkintaa puidaan käräjäoikeudessa ja ministeriönkin tasolla.
Ihastjärven koulu myytiin 91 tuhannella eurolla ja tätä vielä kehdataan mainostaa myyntivoittona ja hyvänä saavutuksena. Halvalla meni terve koulu, jolle olisi ollut käyttöä. Siihen olisi tarvittu asenteen muutos ja oivallusta, että voihan oppilaita kuljettaa keskusta-alueilta Ihastjärven suuntaan.
Ilmeisesti tämä katsantokanta oli mahdotonta päättäjille. Nythän uutisoitiin hiljattain kyläkoulujen lakkauttamisesta tulevan kustannuksia, ei säästöjä. Säästöt perustuivat puutteellisiin laskelmiin ja toiveajatteluun.
Loistokauppa oli lokkilutakon osto 2,1 miljoonalla eurolla. Nyt jännityksellä odotan, mitä kukoistavaa toimintaa siihen keksitään. Toivottavasti ei sentään osteta Turusta myynnissä olevia raitiovaunuja matkailuvaltiksi. Graniittitalo keskustassa, paraatipaikalla, meni kaupaksi sekin halpaan hintaan.
Kauhulla odotan jo Esen myyntiä ja siitä saatavaa rahapottia. Ei mene kuin pari vuotta, kun ne rahat on tuhlattu ja edessä on uusi ja mittava alijäämä. Turvallisempaa olisi ollut, jos valtion virkamiehet olisivat tulleet pistämään kaupunkimme talouden kuntoon. Näin ainakin päätökset tehtäisiin kaukonäköisesti, ilman hyvä veli -verkoston puuhastelua ja keskinäistä poliittista nahistelua.
Hyvinvointialueen päättäjille toivon sopuisaa ja hyvää yhteistyötä Savonlinnan suuntaan. Savonlinna ansaitsee toimivan sairaalan ja myös aluevaltuustossa tarvitaan edustajat sieltä suunnasta.
Tiina Väisänen
Kirjoittaja on mikkeliläinen sairaanhoitaja.