Täällä maalla sitoutuminen kirkkoon on edelleen hyvin vahvaa. Suunta on kuitenkin hyvin huolestuttava.
Evankelisluterilaisen kansankirkkomme jäsenmäärä on huolestuttavasti laskenut koko maassa. Mäntyharjussakin seurakunnan jäsenmäärä vähenee kolmen prosentin (lähes 200 jäsentä vuodessa) vuosivauhdilla jäsenistön ikääntymisen ja alueen muuttotappion seurauksena.
Kansankirkon ylisukupolvinen kulttuuriperintö on kansakuntamme vahvuus. Suurin osa nuorten ikäluokasta käy edelleen rippikoulun. Kirkon lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on yhteiskunnallisesti merkittävää unohtamatta kirkon diakoniatyötä.
Koulun pitääkin tarjota vähintään vaihtoehto kirkollisiin perinteisiin.
Ylisukupolviseen arvopohjaan kiinnittymiseen tarvitaan perheen tukea, mutta myös vahvaa koulun ja kirkon yhteistyötä, joka tukee kristillistä sukupolvia yhdistävää tuttua ja turvallista suomalaisuutta.
Ajassamme, jossa ihmisyydestä on tullut jopa mielipideasia, koulutkin ovat jo vuosia kumartaneet vapaa-ajattelijoille sillä seurauksella, että kaupungeissa on käännetty selkä sukupolvia yhdistävälle ylisukupolviselle kulttuuriperinnöllemme. Tätä ihmettelevät myös muualta Suomeen muuttavat.
Täällä maaseudulla on vielä todellinen mahdollisuus tarjota perinteisiä suomalaisia arvoja lastemme ja nuortemme kasvun ja kehityksen ainutkertaiseksi pääomaksi.
Koulun pitääkin tarjota vähintään vaihtoehto kirkollisiin perinteisiin.
Mäntyharjun yhtenäiskoulussakin tarvitaan joulu- ja kevätkirkkojen kaltaisia juhlallisuuksia. Kaiken kruunaa tuttu ja turvallinen koulun lukukauden päätös ja kesän aloituksen Suvivirsi.
Alpi Ripatti
Kirjoittaja on mäntyharjulainen kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen.