Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio: Oi ihana toukokuu on hyvän mielen klassikko

Mikkelin teatterin Oi ihan toukokuu -komedian letkeä tunnelma saa katsojan hyvälle tuulelle. Ohjaaja Katriina Honkanen rakentaa kutkuttavan tyyppigallerian, jossa omalaatuiset brittihahmot ovat tulilinjalla, kirjoittaa Timo Heimonen

H. E. Bates: Oi ihana toukokuu Suomennos Jussi Tuominen Ohjaus Katriina Honkanen

Kun esirippu avautuu linnut laulavat, mehiläiset pörräävät, mansikat kypsyvät, lapset kirmaavat iloisin äänin, joten talven kylmyys ja viima jääväät katsojan mielessä taka-alalle. H. E. Batesin romaanista on nähty Suomessakin valloittava tv-versio ja nyt Jussi Tuomisen käännöksenä tarina saa näyttämöllisen toteutuksen.

Katriina Honkasen ohjaus virittää herttaisen komedian letkeään tunnelmaan. Tarinan hyväntuulisuus, vilpittömyys ja sympaattinen huumori saavat katsojan hyvälle tuulelle. Larkinin perhe säteilee aurinkoa, ystävällisyyttä, kaiken sallivaa rakkautta ja elämän nautiskelua. Ruoka ja juoma ovat nautinnoista parhaita, ja tietenkin ihmissuhteet, joiden kautta elämä täydellistyy.

Honkanen rakentaa myös kutkuttavan tyyppigallerian, jossa omalaatuiset brittihahmot ovat tulilinjalla. Myös perinteinen luokkayhteiskunta nähdään irvailun kohteena. Larkinien maailmaan eivät oikein mahdu tarkat säädökset lomakkeineen ja veroineen. Elämä on muualla, vapaudessa ja nautinnoissa.

Pauliina Hukkanen ja Risto Kopperi ovat Larkinin Mamana ja Pappana hurmaava pari. Heidän kauttansa tarina avautuu elämän kaikkiin ulottuvuuksiin. Molemmista huokuu elämän onnea ja hyvää mieltä. Hukkanen pyörittää hahmossaan rehevin vedoin suurta perhettään ja kokkailee herkulliset ateriat ja hoitaa samalla myös romantiikan mausteet.

Ankkapaistit, salvialla ja sipulilla täytetyt hanhet, Pappa Larkinin runsaat juomadrinkit ja käkien ja satakielien laulu; siinä mausteita todella hyvän mielen klassikolle. -Timo Heimonen

Kopperi hoitaa ajattelun, juomapuolen ja bisnesasiat. Papan luonteeseen kuuluvat myös perheen suhdetoiminnan kuviot, joissa Kopperin hahmo on koomisen vetävä.

Riina Uimosen perheen vanhimpana tyttärenä on täynnä nuorta romanttista paloa. Marietten ihastuminen ujoon verovirkailija Herra Charltoniin pistää vireille melkoisen piirityskierteen.

Tuomas Turkka verovirkailijan roolissa taistelee aikansa Mariettea vastaan, mutta myöntyy lopulta. Turkka muuntuu hauskasti ujosta hahmostaan Larkinien yhteispainostuksesta perheen suosikiksi.

Tiina Bolz näyttelee Neiti Pilchesterin roolin napakan hauskasti. Neiti on Pappa Larkinin hyvinkin läheinen ystävä. Sinikellojen niityllä tapahtuu aina jotakin romanttisen ihanaa. Bolzin ja Kopperin kohtaukset ovat ystävällisyyden tunteita täynnä.

Samoin Tuuli Anikari tekee rooleistaan tiukan koomisia. Varsinkin Angela Snown hahmo onnistuu oivallisesti.

Miesrooleista Ismo Sievinen vanhana kenraalina ja Vintte Viitanen linnanomistaja Sir Bluff-Gorena edustavat koomisia brittihahmoja.

Marjo-Riikka Romon esittämä Lady Bluff-Gore panee miehensä tiukoille linnan myyntiasiasta ja lähtee juonimaan Pappa Larkinin kanssa.

Tuukka Jukola tyypittelee verotarkastajan hahmoa komiikan kautta. Näytelmän lapset onnistuvat myös luomaan iloa ja vilskettä pihapiirin elämään.

Kesäisen lämmin ja väririkas Larkinien pihapiiri onAmi Laukkasen, Jonathan Millerin ja Janne Pajarisen lempeä näkemys ihanan toukokuun tunnelmasta.

Puvustus ja tarpeisto ovat näyttävä osa esityksen ydintä. Tarja Kopperin ja Mari Heinosen käsistä syntyy kesäistä tunnelmaa ja ajan tyyliä.

Juha Tanskasen luonnonäänet ja tutun tuntuiset, nostalgiset musiikkitaustat lisäävät aistimusten kirjoa.

Ankkapaistit, salvialla ja sipulilla täytetyt hanhet, Pappa Larkinin runsaat juomadrinkit ja käkien ja satakielien laulu; siinä mausteita todella hyvän mielen klassikolle. Monentyyppisiä nauruja unohtamatta.

|Timo Heimonen