Mikkelin lukion ylioppilaskokeen essee: Mitä kuuluu, Suomi-neito?

Länsi-Savo julkaisee Mikkelin lukion opiskelijoiden ansiokkaita ylioppilaskoe-esseitä kansallisuudesta ja identiteetistä. Viljami Kemppinen kertoo esseessään kotimaisen musiikin voimasta.

Mikkelin lukion kevään 2021 ylioppilas Viljami Kemppinen. Viljami Kemppisen kotialbumi

Viljami Kemppinen

Minulla, kuten varmasti monella viulua soittavalla nuorella suomalaisella, oli pitkään haaveena päästä soittamaan yhtä tiettyä kappaletta: Sibeliuksen viulukonserttoa.

Kun unelmani kävi vihdoin toteen, aloinkin harjoittelemaan ennennäkemättömällä innolla. Nautin joka hetkestä saadessani soittaa kohtalokkaan kaunista ensimmäistä osaa, synkkää mutta suloista toista osaa sekä riehakasta ja taianomaista kolmatta osaa.

Ottaen huomioon Sibeliuksen aseman suomalaisena säveltäjänä ja kansallisromantikkona on mielestäni mahdotonta irrottaa konserttoa sen synnyinmaasta, ja koenkin jokaisen osan kertovan jotain Suomesta. Konserton soittaminen on minulle isänmaallinen elämys vailla vertaansa.

Musiikin ja kansallisuuden yhteydellä on Suomessa pitkä historia. Kuten Matti Riitakorpi ja Sami Lindfors kirjoittavat nationalismia käsittelevässä artikkelissaan Hyvä ja paha kansallisuusaate (Ylen verkkosivut, 20.3.2016), taiteilijat olivat ensimmäisten joukossa nostamassa suomalaisuutta jalustalle.

Samalla kun Paavo Nurmi ja Taisto Mäki Jussi Pullisen esseen Kaksi nationalismia (Helsingin Sanomat, 17.11.2019) mukaisesti juoksivat, keskittyivät Sibelius, Merikanto, Järnefelt ja muut puolestaan säveltämään Suomen maailmankartalle. Näiden suomalaisuuden uranuurtajien kansallisromanttinen taide elää edelleen, ja esimerkiksi Riitakorven ja Lindforsin artikkelissa mainittu Finlandia on tänäkin päivänä yksi rakastetuimmista suomalaisista kappaleista sekä vahvoja isänmaallisia tunteita herättävä teos.

"Wiskarin tapa kuvata suomalaista arkea voi antaa jollekulle lohtua"

Musiikki vaikuttaa valtavasti siihen, miten ja millaisena näemme ympäröivän maailman. Siinä missä Sibeliuksen sävelet saattavat synnyttää mielikuvia herkän kauniista metsämaisemista, herättää vaikkapa Juice Leskisen räväkkä ja humoristinen tyyli täysin erilaisia ajatuksia Suomesta sekä elämästä ylipäänsä.

Taide antaa meille uusia näkökulmia ja tapoja katsoa ja ajatella maailmaa, eikä siksi tulisikaan vähätellä sen tärkeyttä. Suomalaisen musiikin kirjo herättää monenlaisia tunteita, jotka voivat muodostua korvaamattoman tärkeiksi.

Esimerkiksi Arttu Wiskarin mielipiteitä jakava tapa kuvata suomalaista arkea voi antaa jollekulle lohtua elämän koetellessa. Leevi and the Leavingsin sanoituksista voi puolestaan löytää lukemattomia erilaisia suomalaisia kuvaavia hahmoja, joiden kautta peilata ja ymmärtää itseään ja kanssaihmisiä. Sanoitusten antia lisää se, että kumpikaan ei pelkää kritisoida Suomea ja suomalaisia tarpeen vaatiessa.

Tulee lisäksi muistaa, että musiikista itsestään voi saada paljon irti, eikä sen tehtävä ole vain toimia sanoituksen taustana ja tehostaa sitä.

"Kotimaista musiikkia väheksytään ja jopa hävetään"

Kotimaisen merkityksensä lisäksi suomalaista musiikkia tunnetaan ja arvostetaan myös ulkomailla. Sibeliuksen musiikki ja etenkin hänen sinfoninen tuotantonsa on niittänyt suurta mainetta maailmanlaajuisesti. Finlandia-hymniä pidetään jopa niin erinomaisena, että sen melodia varastettiin Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisiin.

Suomalaisesta nykymusiikista maailmalla tiedetään erityisesti sen raskaammat edustajat. Lordin johdolla Suomi voitti Euroviisutkin, jotka Pullinen nostaa tärkeäksi yhteiseurooppalaiseksi tekijäksi.

Internetin syövereissäkin on saatu jalansijaa: purjoa pyörittelevä ja Ievan polkkanakin tunnettua korvamatoa hoilaava piirroshahmo on kaikille tuttu. Ja aina, kun internetin keskustelupalstoilla kysytään jonkin kappaleen nimeä, tietää joku noheva vitsiniekka sen olevan Daruden Sandstorm.

Kansainvälisestä huomiosta huolimatta, kuten suomalaiselle luonteelle on perin tyypillistä, Suomessa kotimaista musiikkia väheksytään ja jopa hävetään. Omalaatuista iskelmäkulttuuriamme pidetään junttina, typeränä ja nolona, vaikka se ei todellisuudessa ole yhtään ulkomaista viihdemusiikkia kehnompaa. Usein on jopa päinvastoin. Uusista ja tuntemattomista artisteista kohkataan, mutta kun nämä saavuttavat ansaitsemansa kuuluisuuden, yhtäkkiä heidän musiikistaan ei olekaan enää lupa pitää.

Mielestäni olisi hienoa, jos oppisimmekin kansana arvostamaan saavutuksiamme myös musiikin saralla, samoin kuin Pullinen kertoo lähes kaikkien suomalaisten rohkaistuneen kannattamaan Huuhkajia. Tietenkään kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta, mutta olisi hyvä lopettaa ainakin toistemme musiikkimakujen halveksunta. Sen sijaan, että lyttäämme niin itseämme kuin toisiammekin, tulisi meidän juhlia ja edistää suomalaisen taiteen menestystä.

Erityisesti kuluneen vuoden koronapandemian takia on tärkeää ajaa kulttuurin asemaa. Muuten on vaarana, että jotain äärettömän tärkeää menetetään.

"Omasta kulttuurista syntyneeseen taiteeseen on aina erityinen suhde"

Suomalaisen musiikin pitäisi toimia voimanlähteenä, johon tukeutua ja josta ammentaa. Musiikki voi parhaimmillaan olla elämää rikastuttava sekä ihmisiä yhdistävä tekijä. Kuunteli musiikkia missä ja milloin vain – konserttisalissa, kotona ruokaa laittaessa, auton radiosta tai ystävien kanssa oleskellessa – se voi muuntaa tylsimmänkin hetken merkitykselliseksi.

Nykyaikana, kun musiikkia voi kuunnella ajasta ja paikasta riippumatta, on sillä uniikki asema taiteenmuotona, josta voi helposti nauttia arkisten askareiden lomassa. Musiikki voikin siten vaikuttaa ajatuksiin ja tunnelmaan muun elämän keskellä. Sen nykyinen jokapäiväinen luonne korostaa sen merkitystä.

Nimenomaan Suomessa tehty musiikki taas on tärkeää siksi, että omasta kulttuurista syntyneeseen taiteeseen on aina erityinen suhde ja yhteys. Siksi juuri kotimaisen musiikin avulla voi oppia paremmin tuntemaan itseään sekä ymmärtämään ympäröivää maailmaa.

Itsekin kuuntelin ennen hyvin vähän suomalaista musiikkia, joten minun on helppo ymmärtää niitä, jotka suosivat muiden maiden tarjontaa. Suomi on kuitenkin hyvin pieni maa, eikä täältä siten voi löytyä musiikinkaan osalta aivan kaikkea.

Parhaat, kuuluisimmat ja arvostetuimmat muusikot vetävät puoleensa, eikä suurin osa heistä ole Suomesta kotoisin. Suurimmat bändit, kuten AC/DC, The Beatles ja Nirvana, löytyvät ulkomailta.

Toisaalta Suomessa on Leevi and the Leavings, Eppu Normaali, Zen Cafe ja Von Hertzen Brothers. Niitä ei ole missään muualla, ja juuri sen takia suomalaisen musiikin kuuntelun lisääminen rikastuttaa.

Meillä ei myöskään ole Chopinia, Bachia eikä Prokofjevia, mutta sen sijaan Suomea edustavat Sibelius, Järnefelt, Merikanto, Kuula ja Rautavaara.

Koenkin olevani etuoikeutettu, kun kotimaani ja kansani luonnetta ovat tulkinneet lukemattomat maailmanluokan taiteilijat.

Essee on kirjoitettu vastauksena ylioppilaskirjoitusten äidinkielen ja kirjallisuuden kirjoitustaidon kokeeseen keväällä 2021. Tehtävänanto on luettavissa Ylen Abitreenit-sivulta .

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka