Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Muistokirjoitus | Liisa Siponen oli aikuiskoulutuksen kehittäjä Mikkelissä

Liisa Siponen kuoli 75-vuotiaana Mikkelissä 11. elokuuta 2021 keuhkosyöpään vuoden sairastamisen jälkeen.

Hän oli syntynyt Helsingin lastenklinikalla 24. marraskuuta 1945 opettaja Oiti Nummisen ja agrologi Eero Nummisen perheeseen. Liisa vietti lapsuutensa Kiteen Puhoksen Kotiniemen tilalla Oriveden rannassa neljälapsisessa perheessä. Nykyään tällä paikalla sijaitsee Pellos Oy:n Puhoksen lastulevytehdas, joka tosin on nyt suljettu.

Liisa Siponen rakensi elämänsä opiskelun, jatkuvan uuden oppimisen, opettamisen, työkokemuksen, perheen ja ystävien ympärille. Liisa suoritti 1960-luvulla talouskoulun ja ammattikoulun emäntälinjan, sekä 1970-luvulla yliopisto-opintoja. Häntä kiinnosti pedagogiikka, jota hän opiskeli työn ohella ja suoritti pedagogisen opettajan koulutuksen Ammatillisesta opettajien korkeakoulusta. Liisa erikoistui matkailu- ja ravitsemisalalle, josta tuloksena oli restonomi (AMK) -tutkinto. Jatkuva halu itsensä kehittämiseen sai Liisan opiskelemaan kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistosta.

Työuransa alussa Liisa työskenteli 1960-luvulla talousopettajana Rääkkylässä. Lisäksi hän toimi hotellin emäntänä ja eri ravintoloissa ravintolanhoitajana eri puolilla Suomea. Pisimmän työuransa Liisa teki Mikkelin ammatillisessa kurssikeskuksessa, joka oli perustettu 1970-luvulla työllisyyskoulutusta ja omaehtoista ammatillista aikuiskoulutusta varten. Myöhemmin oppilaitoksen nimi muutettiin Mikkelin aikuiskoulutuskeskukseksi. Liisa palveli ammatillisena opettajana ”Aikkarin” perustamisesta lähtien sekä oli aktiivisesti kehittämässä ammatillista aikuiskoulutusta ja oppilaitosta. Lokakuusta 1973 alkaen Liisa toimi oppilaitoksen palveluosaston johtajana ja 2000-luvulla koulutusjohtajana sekä aikuispedagogiikan ja ammatillisen koulutustarjonnan kehittämispäällikkönä. Liisan työelämäverkostot ja aktiivinen työote ammatillisena aikuiskouluttajana tuottivat hyviä tuloksia Mikkelissä, Etelä-Savossa ja laajemminkin eri puolilla Suomea. Liisan johdolla Aikuiskoulutuskeskus tuotti useita satoja ammatillisia perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, muun muassa matkailu- hotelli- ja ravitsemusaloille esimerkiksi hotellien vastaanottovirkailijoita, kokkeja, suurtalouskokkeja, tarjoilijoita ja puhdistuspalvelun ammattilaisia.

Eläkkeelle Liisa jäi Mikkelin Aikuiskoulutuskeskuksen vt. rehtorina menestyksekkään ja nousujohteisen työuran päätteeksi. Liisan roolina oli vielä ennen eläköitymistään saattaa päätökseen ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen fuusioituminen koulutuskuntayhtymän ammatillisen peruskoulutuksen kanssa. Tämä vahvisti osaltaan ammatillisen toisen asteen koulutuksen jatkuvuutta Mikkelissä sekä Etelä-Savossa.

Ammatillinen kiinnostus ja kansainvälistyminen olivat Liisalle hänen sydämensä keskiössä. Jo 1960-luvulla Liisa oli silloisessa Länsi-Saksan Frankfurt Am Mainissa talousharjoittelijana.

Sujuvaa saksaa puhuvan Liisan Saksan yhteydet säilyivätkin läpi elämän. Hän lomaili vuosittain Saksassa puolisonsa kanssa koronaepidemian alkuun asti. Saksan, saksalaisen kulttuurin, saksankielen, ja sikäläisen ammatillisen koulutuksen kiinnostus ja vaikutteet heijastuivat myönteisellä tavalla sekä työhön että perheeseen ja vapaa-aikaan. Liisan lapsista kahdella kertyi työkokemuksia nuoruusvuosilta silloisesta Länsi-Saksasta.

Liisa oli oiva ja lapsirakas isovanhempi ja mieluinen apu lastenlastensa hoidossa. Liisan sydän sykki tavalla, josta lastenlapset tykkäsivät, rakkautta, hellyyttä, lämpöä, leikkiä, ruokaa ja turvaa. Perheenjäsenten hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi Liisalle olivat tärkeitä uintiharrastus ja puutarhanhoito.

Liisan viimeinen leposija on Kiteen Koivikon Sukuhautausmaalla. Liisa sai ikuisen rauhan ja levon Suomen vanhimmalla yksityisellä vielä käytössä olevalla sukuhautausmaalla. Hautausmaa on perustettu kesäkuussa vuonna 1902 Keisarillisen Suomen Senaatin päätöksellä. Liisa itsekin ehti toimia sukuhautausmaatoimikunnassa, kuten aikoinaan hänen oma äitinsäkin.

Liisa Siposta suremaan ja kaipaamaan jäi puolison, lasten puolisoineen ja lastenlasten lisäksi laaja joukko entisiä työtovereita Mikkelin Aikkarista, ystäviä, sekä yhteistyökumppaneita läheltä ja kauempaa.

Mikko Siponen ja Antti Koskinen

Kirjoittajat ovat Liisa Siposen poika ja hänen työtoverinsa.